Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2016.

KÄYTETTYJEN VAATTEIDEN KAUPPAA VERKOSSA

Kuva
Ennen vanhaan minulla oli sentään tapana
silloin tällöin kirjautua
elämäonp@sk@@.com -sivustolle
ja asetella sinne näytille kuvia
kurahousuista.

Vaan kun ei enää jaksa.

Sentään minulle jäi pieni virtuaalinen vaatekaappi,
jossa säilyvät raskausajankin vaatteet,
nyt kun ei niitä enää tarvita.

Niitä katsoessa tulee hyvä mieli ja melkein jo toivoo,
että olisi tullut enemmänkin
otettua kuvia
loppuunkäytetyistä.

Vihreä hämärä silmissä, puita

Kuva
Kuva: Pixabay, Darksouls1, CC0 Public Domain

Mirkka Rekola on kirjoittanut runon, joka alkaa: Vihreä hämärä silmissä, puita ...

Runo hämärästä on samalla myös runo Auringosta ja ilmasta, hengittämisestä. Ilman Aurinkoa tai ilmakehää ei olisi hämärää, joka syntyy valon sirotessa ilmakehässä, kun Aurinko on laskenut horisontin alle.

Oletan muuten vain, että Rekolan runon tapahtumapaikka on Suomessa, joten myös päättelen iloisesti, että tapahtuma-aika on kesäyö, koska kesäpäivänseisauksen aikaan hämärä näillä leveysasteilla kestää pisimpään. Jos runossa on hämärää, on todennäköisimmin kesä.

Auringon juuri mentyä ulkona näkee tehdä vielä töitä: vallitsee porvarillinen hämärä. Varmaankin niin, Rekolan runo tapahtuu tässä hämärässä. Sen jälkeen alkaa merenkulkijan hämärä, jonka aikana taivaalla näkyy jo tähtiä, joiden mukaan voi suunnistaa ja toisaalta horisonttikin erottuu. Viimeisenä on tähtitieteellinen hämärä, jonka aikana voi havaita kohteita, joita ei muulloin voi nähdä.

Mutta tämä …

Kati Saurula: Koiruohon kaupunki

Kuva
Minulle on jäänyt mieleen vuonna 2011 ilmestynyt Saurulan kirja Koiruohon kaupunki (Arktinen banaani). Se on välkkynyt mielessä nyt, kun Tšernobylin onnettomuudesta on siis tarjolla tämä uusi kirja, joka oikeasti pitäisi lukea. Ja en ole vielä edes tarkistanut kirjastosta, kuinka pitkä jono olisi (jos sen jatkeeksi asettautuisin).

Tšernobyl on maisemana ja tapahtumina mielenkiintoinen. Artikkeleita, joissa kerrotaan kyseisestä alueesta nykyään ja näytetään sieltä kuvia, ei voi sivuuttaa. Ne on aina pakko lukea. Jalkapuolet nuket revenneissä mekoissaan ja likaa poskessa lojumassa metallikappaleiden ja pölyn, rehottavien kasvien ja melankolian keskellä: se mitä pidettiin kehityksenä, sai aikaan katsokaa tällaisen turmion. Kuvassa ei olekaan vain hajonnut nukke.

Se, mitä kirjan jälkeen olen jäänyt pohtimaan, on tyttären, Nadjan, ja hänen äitinsä Jelenan välinen suhde. Jelena on (yksinkertainen?) Pripjatissa asuva käytännön nainen, joka hoitaa nappulat ja merkkivalot "koulutuksensa&…