maanantai 4. joulukuuta 2017

Schoolbooks are boring, almost always



In my country people aren't into any legends of fantastic and gigantic creatures. It must be, because we appreciate the scientific view of the world above all. Subsequently, we're not willing to accept anything that doesn't have a reasonable explanation.

Nevertheless, the legends live upon us.

Back in the time when I was 9 years old I started learning English at school, there was one spread in our English book above the others. Those were the pages, where the story of Loch Ness monster was told.

I don't remember much of the story. I guess that there was a gargantuan monster in the water and it had been there for ages. It must've been wanting to avoid people, but if some poor human still got into its way, oh no, I could see the death coming. It was the existence of excitement, usually lacking in the schoolbooks, that made me euphoric.

tiistai 10. lokakuuta 2017

Arkeologinen trilleri

Peter Konrad on arkeologi. Hänelle tarjoutuu harvinainen mahdollisuus lähteä kaivauksille Kakkois-Kanadaan. Poikkeuksellisen keikasta tekevät kansainvälinen tutkimusasema ja korkealaatuinen tekniikka, joka kyseisillä kaivauksilla on käytössä. Eipä siitä sitten kieltäytyä voi ja tästähän alkaa merkillisten tapahtumien ketju.

Yhden tutkijan raatelee karhu. Tai näin oletetaan. Mutta mitä Konradin edeltäjälle oikein tapahtui? Kuoliko hän tosiaan auto-onnettomuudessa, kuten on väitetty?

Miksi jäämuumioissa on jättimäisiä loisia?

Tarinan lopussa odottaa yllätys.

Tässä kirjassa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta yksi on pielessä: selitetään, kun pitäisi kertoa. Arkeologiset tutkimukset ovat toki mielenkiintoisia jo sinänsä, mutteivat ne saisi keskeyttää tarinaa. Nyt kyllä käy niin, vaikka yllätyksellisiä juonen käänteitä riittää. Plussaa joka tapauksessa historian elävöittämisestä, kuten myös arkeologisen tutkimuksen lähelle tuomisesta. Tutkimusasema jossain kaukana jäätiköllä, johon pääsee vain lentämällä oli yksi niistä pienistä asioista, joista jännitys rakentui.

Stiller  & Stiller: Die Ersten

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Miten kerrata lukion saksa helposti?

Toisaalta jotain osaakin, ja yhtäältä on paljon aukkoja.

Helppo tapa selvittää, mitä sitä oikeasti jo osaa ja mitä pitäisi kerrata on tarttua tähän kirjaan, joka löytyy Langenscheidtin valikoimasta: Langenscheidt Grammatiktraining Deutsch als Fremdsprache. Sitä pääsee Langenscheidtin verkkokaupassa myös "selaamaan". Klikkaa sisälle kirjaan!

Kirja on kivan kokoinen ja kulkee käsilaukkunaisen mukana hänen suunnatessaan aamukahviteltuaan toimistoon ja rientäessään sieltä sitten kellokortin leimattuaan kitaransoittoharrastuksen pariin tai muihin puuhiin, kuten esimerkiksi kahvilaan, kuten tänään. Työmatkalla junassa ehtii tehdä tehtävän tai pari ja a-vot: aivot käytössä.

Plussaa siitä, että kirjan kaikki harjoitukset ovat olennaisista asioista. Sanasto on keskeistä. Luvut on otsikoitu selkeästi ja kieliopissa edetään loogisesti.

Kirjan tehtävät jatkuvat verkossa ja kirjan mukana ostaja saa verkkosivun osoitteen ja koodin, jolla voi ladata lisää kielioppitehtäviä pdf-muodossa. Näissä tehtävissä on osittain samoja aiheita kuin kirjassa eli kirjan sisältöjä kerrataan, mutta myös uusia aiheita nousee esille.

Kirjassa ei ole kieliopin selvityksiä, vaan ainoastaan perustehtäviä eri aiheista.

Miinus siitä hassutuksesta, että tehtävät on luokiteltu vaikeustason mukaan. Vaikeustasoja on kolme, ja niinhän siinä sitten on käynyt, että lähes kaikki tehtävät ovat kakkostasolla.

Vaikka kaikkia vaikeustasoja esiintyisi joka luvussa ja tasaisesti, ei lukijalle juuri ole hyötyä tietää, minkä tasoisesta tehtävästä on kyse. Ihmisen ajattelulle ei ole luonnollista se, että ajatuksia luokiteltaisiin vaikeisiin tai helppoihin. Ihminen luokittelee asioita sen mukaan, miten mielenkiintoisiksi he ne kokevat.

Toisaalta luonnollinen tehtävien luokittelu voisi nousta ajatuksen prosessista myös jotenkin muuten: esimerkiksi johdannot ja johtopäätökset tai sovellukset. Jos tehtäviä luokitellaan jotenkin, pitäisi valita jokin sellainen luokittelutapa, joka ohjaa oppijan ajattelua. Näitä olisi kyllä kiva ideoida enemmänkin, ja niiden varaan voisi rakentaa aivan uudenlaisen oppimateriaalin, mutta nyt on hyväksyttävä se, että tässä kirjassa lähes joka tehtävän kohdalla on kaksi tähteä ja sillä sipuli.

Langenscheidt on kanssani itse asiassa kanssani vähän samoilla linjoilla, ja heillä on valikoimassaan tuotteita esimerkiksi henkilöille, jotka kokevat olevansa visuaalisia oppijoita. Tieteellisesti kukaan oppija ei ole visuaalinen, eikä näin ole Langenscheidtin mainoksissa koskaan väitetty. Ihmisillä on oma kokemus itsestään oppijana ja se on oppimateriaalia tuotettaessa ja markkinoitaessa tärkeä tiedostaa. Kaikki ihmiset oppivat kaikilla aisteillaan, mutta kokemus oppimisesta on yksilöllinen.


Tämä kirja, jonka tässä postauksessa nostan esille, kuvittelee löytävänsä lukijan, joka lähestyy kieltä loogisena kokonaisuutena. Hän on kiinnostunut löytämään varmuutta sanojen sukujen kanssa, persoonapronominien jne. taivutuksen kanssa ja sanajärjestysasioissa. Verkkosivujen harjoitusten avulla voi kerrata myös mm. epäsuoraa kerrontaa.

Se mistä on hyötyä, on että kirjan tehtävät ovat saksaksi. Näin tehtävänannot jo itsessään opettavat, eivätkä siis pelkästään kieliopin käsitteitä.

Suosittelen!

Aiemmin olen kirjoittanut Langenscheidtin muistipelistä ekaluokkalaisen kielenoppimisen tueksi.

Ps. Tätä kirjoittaessa minusta oli kivaa, kun tämä Bloggerin editori ei tunnista sanoja "oppijoita". Onhan se sanana ällöttävä. Mutta miksi Blogger ei tunne sanaa "postauksessa"?

torstai 21. syyskuuta 2017

Easyreaderit testissä




Eri tasoisille kielen oppijoille on tarjolla runsaasti erilaisia sarjoja, joista jokainen voi löytää oman tasoisensa tekstin, kunhan vain tietää millä tasolla oma kielitaito on, eurooppalaisen vertailuasteikon mukaan.

Penquin-readers -sarjasta luin kirjan Jane Austen: Northanger Abbey. Mukana on cd-levy, jossa kirjan teksti on MP3-muodossa. Kätevää, paitsi että tietokoneissa ei yleensä enää taida juuri olla noita levyasemia.

Jane Austenin kirjoja on ilmestynyt Easy reader -versioina kyseiseltä kustantajalta kokonainen sarja. Se vain, ettei näitä voi suositella Easy reader -formaattiin pukattuna, koska juonellisesti eivät ole sen tyyppisiä, että näistä voisi luoda hyviä "kevytversioita". Tekstin hienous on nimenomaan lauserakenteissa, joten lauseiden yksinkertaistus on kuin katkoisi dinosauruksen luurangosta luut ja asettaisi ne näytille luonnontieteellisen museoon.

Sanoisin, että Quick Reads -sarjan Street Cat Bob (a special quick reads edition) juoni kestää tekstin lausetason pelkistyksen.
Tämä sarja ei ole alun perin tarkoitettu niinkään kielen oppijoille, vaan oikeastaan enemmänkin äidinkielenään englantia puhuville, jolla on vaikeuksia lukemisen kanssa. Kirjan takasivuilla on ohjeita lukupiirin pitämiseen liittyen.

Jos tämän tyyliset easy reader -tekstit kiinnostavat, niin netistä löytyy esimerkiksi Easy Reader- uutisia englanniksi.

Testivoittajaksi kuoriutui Collins English Readersin Agatha Christie: Sparkling Cyanide. Tässäkin kirjan äänet voi ladata mukana olevasta cd-levystä mp3-soittimeen. Paras Easy Reader- kirja tulee yksinkertaisesti juonellisesti vahvasta kirjasta, jossa lukija asettaa mielessään etusijalle sen yksinkertaisen kysymyksen, että mitä seuraavaksi tapahtuu.

Testissä oli mukana myös ER Easy Readers, sarja jota olen itsekin joskus koululaisena lukenut. Siegfried Lenz: So zärtlich war Suleyke  voi olla kyllä hyvä valinta jollekin Easy Readereista kiinnostuneelle. Tässä on tekstiä selittäviä kuvia ja pieniä sanastoja ymmärtämistä helpottamassa.


CIDEB on mielenkiintoinen Easy Reader -sarja, josta luin Sophie Scholl: Die Weiβe Rose. Tämä on tasoltaan A2 eli tosi helppo, ja silti kuitenkin kiinnostava. Tarina katkeaa välillä pieneen tehtäväkokoelmaan, joita varmaan koulussa tehtäisiin, jos tätä koulussa luettaisiin. Kirjassa on mukana levy, jossa ääniraita tavallisessa CD-muodossa, ja kuullunymmärtämisharjoitus.

Kaikki nämä kirjat olivat oikeastaan hyviä ja olen oikeastaan tosi tyytyväinen, kun tulin perehtyneeksi asiaan. Keskeiseksi oivallukseksi nousi, että oikeasti olisi kiva, jos olisi olemassa sellaisia Easy readereita, joissa tehtävät olisi jollain tavalla rakennettu sisään tekstiin, eli tarina itsessään testaisi sitä, ymmärsikö lukija oikein ... 
 





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Haaste: Kirjoita romaani

Kannattaa aloittaa henkilöistä, sanoisin, mutta varovaisesti. Kokonaisia elämänkertoja ei tarvita, vaan olennaisia mielikuvia persoonasta ja taipumuksista. Näin aluksi haluaisin löytää vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
  • Mitä päähenkilöni eniten haluaa elämässään?
  • Mikä häntä estää saavuttamasta tavoitettaan ja mitä hän on valmis tekemään voittaakseen nuo esteet?
  • Mikä on tärkein päähenkilön elämään vaikuttanut asia?
Tämän jälkeen haluan kirjoittaa 250 sanan synopsiksen romaanin juonesta. Kirjoitan tapahtumat aikajärjestyksessä alusta loppuun ilman takaumia ja preesensissä. Tekstistä käy ilmi, ketkä ovat päähenkilöt ja mitkä ovat tarinan tärkeimmät tapahtumat.

Sen tehtyäni olen niin paljon viisaampi ja ainakin tiedän nyt, mitä teen huomenna junassa.


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Game of thrones ei ole nörttikamaa!


Aloitin Game of Thronesin lukemisen ja yllätyin. Olen kuullut kirjasta paljon, vaikken itse ole sitä aiemmin lukenut. Tiedän, että juoni kääntyilee ja kirja sisältää sukurutsausta kuin kyseessä olisi maailman luonnollisin asia. Ällöttää, mutta nyt olen aloittanut kirjan. Lauseet ovat lyhyehköjä ja rakenteeltaan selkeitä eli teksti ei ole kovin raskaslukuista. Sanasto on kyllä melkoisen laaja.

Jännitys tuleekin kirjan alussa halvalla tavalla kiteytyen hyvin pitkälti siihen, joutuuko Daenerys, Dany, raiskatuksi vai ei.

Danyn veli, Viserys on Danylle katkera siitä, että heidän äitinsä kuoli Danya synnyttäessään. Viserys syyttää Danya äidin kuolemasta ja aikoo myydä 13-vuotiaan siskonsa Magister Illyriolle. Veli ei piittaa siitä, ettei Magister Illyrion miellytä siskoa. Siskon kohtalo on saneltu.

"Hymyile ja seiso suorassa. Anna hänen nähdä, että sinulla on rinnat", veli komentaa ja sisko tottelee. Häntä ei sentään kuvata rohkeaksi näin tehdessään, siltä nyt sentään säästytään.

Näin alkuun juoni ei tunnu älypelimäiseltä ja eeppiseltä fantasiatarinalta. Keskenään samankaltaisia henkilöitä riittää, ja albiinon sudenpennun lahjaksi saanut Jon erottuu heti alussa muista hahmoista oikeastaan vain sillä perusteella, että hänestä kirjoitetaan enemmän kuin joistain muista.

Kääpiö Tyrion pelastaa paljon, hän on paitsi hauska hahmo, hän myös erottuu helposti muista repliikkiensä ansiosta, mikä helpottaa lukemista. Ansiokkaita ovat myös monet yksittäiset lauseet, ne ovat niin nasevia, kuten esimerkiksi Garedin repliikit.

Kyllähän sitä aina toivoisi, että ansiokkaat tekstit menestyisivät, mutta jos unohdetaan nyt hienoilu. Tämä on kuitenkin Game of Thrones, kirja jonka kaikki tuntevat, vaikkeivat olisi lukeneet. Elokuvien erikoistehosteet tunnetaan myös. Ei pidä siis keskittyä siihen, mikä ei pelaa - tarinan arvopohja, sanoma tai teema - vaan siihen, miksi tämä olisi niin hieno kuin sen ikään kuin on annettu ymmärtää olevan.

Hollywood-tarinan tavoin tarinan kiinnostavuus rakentuu sen varaan, että lukija tahtoo tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.


Tekstissä on myös omanlaistaan huumoria:

There were times - not many, but a few - when Jon Snow was glad he was a bastard.


lauantai 9. syyskuuta 2017

Olenko liian vanha?



Kyllähän minä joidenkin mielestä olen liian vanha, tai näin olen käsittänyt, että minulle on  vihjailtu. Siinä tuli sanottua jo se olennainen - itsehän sitä itsensä kanssa elää. On hyväksyttävä itsensä. Yli 40-vuotias ei aina ole sen osaavampi tai pätevämpi kuin vaikka 25-vuotias, mutta ehkä sentään osaan ja tiedän ja hallitsen nyt enemmän kuin itse 25-vuotiaana.

Vieraiden ihmisten ilkeitä vihjauksia ei voi kuin hyväksyä. Ei niiden kanssa voi elää. Sen sijaan eri juttu on se, että kun on pahoittanut mielensä. Se pitää pystyä itselleen myöntämään ja surullinen saa olla silloin kun kerran on. Vaikka sitten vieraan ihmisen sanomisen takia, mikä on tietysti älytöntä.

"Liian vanhana oleminen" on joka tapauksessa ihanan elitistinen "ongelma", jonka globaali näkökulma ratkaisee. Millaisia ongelmia yli 40-vuotiailla naisilla on kehitysmaissa?


torstai 7. syyskuuta 2017

Milloin harrastaminen on liian vakavaa?

Joskus harrastaminen yksinkertaisesti vain käy liian raskaaksi. Nykyään monet lasten harrastukset ovat niin vaativia, että ihan väsyttää, kun vain kuuntelee kun niistä kerrotaan.


Lennokkikirja on kuulkaas se paras löytö, minkä meikä on ikinä tehnyt kirjaston poistomyynnistä. Tässä kirjassa kiteytyy aidon, tervehenkisen harrastamisen idea - lennetään pystykahdeksikkoja ja neliapiloita, perehdytään hehkutulppapolttoaineen perussekoituksiin sisäänajossa ja yleiskäytössä ja esitellään aerodynamiikan perusteita Reynoldsin luvun avulla. Kirja on niin ihanan käytännönläheinen ja pikkutarkka. Lentokoneharrastamisessa on paljon enemmän haastetta kuin ensi kättelyssä tulisi ajatelleeksi. Juuri näin: hyvä harrastus tuo
sisältöä elämään.

Kirjan viimeisimpiin otsikoihin kuuluu otsikko: Lennokit ja yleisö. Luku päättyy huomioon :
" kaikissa tilanteissa on muistettava ottaa huomioon sekä toiset lennättäjät että katselijat."


sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kun ekaluokkalainen aloittaa vieraan kielen koulussa



Ensimmäinen vieras kieli alkaa yhä useammin jo ekaluokalla. Hankkeen eteneminen Helsingissä kiinnostaa: onko mahdollista tarjota vieraan kielen opetusta kaikille ekaluokkalaisille?

Myös muissa kaupungeissa on ensimmäisenä kouluvuonna alkavaksi vieraaksi kieleksi tarjolla useita eri vaihtoehtoja. Koulu valitsee niistä yhden vieraan kielen kaikille ekaluokkalaisilleen.

Kielenoppimisen varhentamisen taustalla on ajatus siitä, että se edesauttaisi positiivisen kielenoppijaidentiteetin muodostumista. On kiinnitetty huomiota siihen, kuinka paljon koulu pystyy tukemaan nuorten kielen oppimista ja millä tasolla kielitaito on siinä vaiheessa, kun koulu on suoritettu. Puutteet osaamisessa puhuttavat.

Oma ekaluokkalaiseni on aloittanut koulussa saksan.

Positiivista kielenoppijaidentiteettiä voi vahvistaa monin tavoin, kuten vaikka lukemalla iltaisin Ronja Ryövärintytärtä, josta en edes muistanut, että siellä on niin roiseja sanoja mukana ja paljon.

Kuultuani tästä kielenoppimisen varhentamisesta kiinnostuin asiasta enemmän ja tiedustelin Langenscheidilta, millaisia materiaaleja heillä on tarjolla tämän kaltaiseen tilanteeseen. Tässä postauksessa esittelen yhden heidän tuotteensa, joka soveltuu käytettäväksi myös alkeisopetuksessa ja Suomessa.

Oppimista pelin avulla


Monet ekaluokkalaiset aloittelevat parhaillaan ensimmäisen vieraan kielen kanssa. Uutta kieltä opetellaan pelien ja leikkien kautta.

Perinteisesti ollaan totuttu ajattelemaan, että vanhempi voi opettaa lapselleen vain äidinkielensä. Näin varmasti on edelleen viime kädessä, mutta pelillinen lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden lähteä rohkeasti kokeilemaan. Jos kieli on päässyt unohtumaan, tässähän on mahdollisuus kerrata.

Onko appsi aina paras vaihtoehto, kun on tarkoitus oppia pelin avulla?

Kun tarkoitus on oppia jotain pelin avulla, tulin itsekin ensin käyneeksi läpi tarjolla olevia appseja, joita voi ladata kännykkään.

Yhtään oikeasti hyvää en ole onnistunut löytämään, ja niistä huonoista en viitsi mainita, koska teen tätä blogia harrastukseksi eli positiivisuus on se minun juttuni. Kirjoitan vain asioista, joista on hyvää sanottavaa.

Appsien ongelmana on ennalta arvattavuus, mekaanisuus ja se, että oppijan osuus läpi käymissäni kielen oppimiseen tarkoitetuissa sovelluksissa ei ole ollut luova tai assosioiva, jota kielen käyttö luonnostaan on.

Lapsihan rakentaa kielellään maailmaa jo ennen kuin osaa "aikuisten oikeesti" puhua.

Appseja voi kokeilla ja se voi jopa olla oikeasti hauskaa, harmi että huumorintaju on niin roisisti aliarvostettu taito tässä yhteiskunnassamme, koska jos se ei olisi, niin sisällöt olisivat kautta linjan niin paljon parempia, eli tarjolla olevat kielten oppimispelit ovat kyllä ihan oivaa keskivertomatskua, kyllä niitä kannattaa latailla ja testailla, mutta kielen oppimiseen soveltuvan pelin luonteen tulisi vastata luonteeltaan kielen käytön tilanteita - taitava puhuja tai kirjoittaja kääntää kaiken päälaelleen yhdessä virkkeessä juuri niin kuin tahtoo eli mikä on se peli, jota pelaaja voi suunnitella mukana?

Luovuus ja sen merkitys

Oppimispelien suurin haaste on siinä, miten pelaajat voivat käyttää pelatessaan luovuutta. Yleensä eivät voikaan. Suurin osa olemassa olevista peleistä on tylsiä.
Pelejä on tarjolla paljon, koska opetettavat asiat on helppo hahmottaa pelillisinä kokonaisuuksina. Tämä johtuu siitä, että monissa oppiaineissa on perinteisesti luotettu siihen, että oppiminen tapahtuu mekaanisen toiston kautta, joten tietokonepelin toteuttaminen aiheesta ei edellytä ajattelun vallankumousta. Lukutaitoon verrattavissa olevan taidon harjoittamisen sijasta tietokone/kännykkäpelin pelaaminen tarkoittaa yleensä mekaanisen toiston harjoittamista.
Koodauksen alkeiden opettelu tuppaa olemaan kaikkea muuta kuin luovaa. Ruutuun tärähtävät sanat ” Hello World” eivät nyt vain kaikkia tajuntoja täräytä.

Kirjallisen lähteen äärellä



Lauri Järvilehto: Opi pelaamalla. Kirjassa: Laatua! Oppimateriaalit muuttuvassa tietoympäristössä. Toimittaneet Helena Ruuska, Markku Löytönen, Anne Rutanen. Suomen tietokirjailijat ry, Helsinki, 2015. Sivut: 219-227.


Edellä mainitussa lähteessä Järvilehto luonnehtii peliä, jossa oppilas opettelee värien nimiä englanniksi ja saa tehtäväkseen poksautella eri värisiä palloja (Fun English), hyväksi oppimispeliksi sillä perusteella, että siinä opetettava asia kytkeytyy osaksi pelin maailmaa – opeteltava asia ja peli eivät ole toisistaan irrallisia.


Fun English on siis Järvilehdon mukaan tässä suhteessa edistyneempi peli kuin Kings of Math -niminen peli, jossa yhtälöitä ratkotaan keskiaikaisessa ympäristössä: opittava asia eli yhtälöt ja keskiaikainen maailma jäävät toisistaan erillisiksi. Keskiaikainen maailma, jonka kontekstissa yhtälöt tulevat ratkaistaviksi, on ikään kuin luotu vain perinteisestä kirjasta poikkeavaksi elementiksi ja samassa maailmassa olisi voinut opettaa vaikka maantietoa, englantia tai uskontoa. Paitsi että onko maailma riittävän mielenkiintoinen, jotta oppilas jaksaisi viettää siellä kaikki nuo edellä mainitut tunnit? Monien mielestä tämä maailma, jonka jaamme, ei ole riittävän mielenkiintoinen, jottemme joskus haluaisi täältä fiktion keinoin pois.

Fiktiivisen maailman luominen opetettavan asian ympärille on pyrkimys pois yksinkertaisesta mekaanisesta toistosta eli olen siis kaiketi eri linjoilla kuin mainitsemani lähde, mutta ymmärrän kyllä valmiina tarjotun ajatuksen. Hyvän pelin määritelmä ei vain tule vielä tyhjentävästi valmiiksi. Se on tuskin yllätys kenellekään.

Myös muita pelillisiä elementtejä voisi nostaa esille, esimerkiksi pelissä esiintyvät hahmot ja eteneminen tasolta toiselle. Nämä eivät myöskään ole sinänsä toistoon liittyviä elementtejä, mutta takaavatko ne hyvän oppimiskokemuksen?

Millaisia pelejä on olemassa?

Lauri Järvilehdon mukaan oppimispelit voi jakaa kolmeen ryhmään:

1.       Pelillisiä elementtejä tuotu mukaan opetettavaan sisältöön, esimerkiksi tasoeteneminen tai värikkäät hahmot. Järvilehto mainitsee esimerkkinä tällaisista peleistä muistikortit.

2.       Peli on riittävän mielenkiintoinen, jotta kiinnostus pysyy yllä. Järvilehto mainitsee lähteessä mainitussa tekstissä tästä esimerkkinä Kings of Math –nimisen pelin, jossa yhtälöitä ratkotaan keskiaikaisessa ympäristössä: opittava asia eli yhtälöt ja keskiaikainen maailma jäävät erillisiksi.

3.       Parhaimmissa oppimispeleissä oppiaines on osa pelikokemusta. Fun English –pelissä pelaaja poksauttelee eri värisiä palloja silloin kun hän opettelee eri värejä.

Muistipeli

Perinteisessä muistipelissä voi olla taikaa.

Langenscheidt: Wie heiβt das? - muistipelikorteissa on 200 korttia. Kortit kattavat yhteensä 10 aihealuetta, mukaan luettuna esimerkiksi Perhe ja Ystävät, Urheilu ja vapaa-aika sekä Koulu ja koulutus. Pelin mukana olevan ohjeistuksen mukaisesti peliin otetaan mukaan vähintään 20 korttia eli yksi teema ja korkeintaan 80 korttia.

Korttipeli on suunniteltu iästä riippumatta kaikille A1-tason pelaajille.

Korteilla voi pelata monin eri tavoin. Pelin mukana olevissa ohjeissa mainitaan tavallisen muistipelin lisäksi Kim-peli.

Pantomiimissa pelaaja saa kuvakortin ja hänen tarkoituksensa on esittää asia ilman sanoja. Opetettava asia liittyy siis itse peliin, koska opeteltavalle sanalle on luotu tarve - jatkossa peli sujuu helpommin, kun pelaajat saavat käyttää niitä saksankielisiä sanoja, joita ovat oppineet. Toisaalta pelissä pärjääminen ei ole yksittäisen sanan osaamisesta kiinni, joten peli valmentaa todellisiin kielenkäyttötilanteisiin siten, että vaikka yksi vieras sana tulee vastaan, ei koko maailma pysähdy.

Joka kortissa on oikeassa alanurkassa parinsa kanssa sama numero, joten pienin pelaaja voi keskittyä niihin eli peliä voi pelata myös opettelematta saksaa tarkoituksella: tämä toimi meillä ja saimme kaikki mukaan peliin. Pelin kuluessa saksankielisiä sanoja kannattaa joka tapauksessa sanoa ääneen.

Pelaajat voivat itse luoda pelistä variaatioita. Kun muistipeli etenee tavallisesti, pelaajat voivat yhdessä rakentaa tarinaa - korttiparin löytäminen ei riitä, vaan saadakseen kortit itselleen pelaajan tulee kytkeä löytyneet kortit osaksi tarinaa eli kertoa yhteistä juttua lauseen tai pari eteenpäin. Hän voi tehdä jatkamisen seuraavalle pelaajalle vaikeaksi, ja siten parantaa omia mahdollisuuksiaan pärjätä pelissä. Tarina voi kuulua ryhmän yhdessä sopimaan genreen, ja jokaisen kohdan tarinassa tulee noudattaa genren ääneen lausumattomia sääntöjä.

Pelaajat voivat tehdä pelin yhä uudelleen - joskus löytämänsä korttiparin saa pitää, kun osaa sanoa jonkun käsitteeseen liittyvän adjektiivin. Tai verbin tai synonyymin. Tai jotain aivan muuta - kielihän ei ole ennen muuta muistipeli, vaan peli joka alati luo itseään uusiksi.

Wie heiβt das? ja suomenkielinen oppija

Wie heiβt das? -pelissä voi hyödyntää suomen ja saksan kielen samantyylisiä sanoja. Suppe on soppa ja Sandalen on sandaalit. Aluksi artikkeleihin ei kiinnitetä huomiota.

Tässä kuvassa on kymmenen suomalaista sanaa, jotka saksaksi ovat vain vähän erilaisia.

Ensimmäisiin peleihin voi valita juuri näitä samankaltaisia sanoja. Kortit ovat pöydällä ja kaikki pelaajat saavat mahdollisuuden katsoa, mitä kortteja mukana on. Sanoja opetellaan yhdessä. Eri käsiteryhmiin kuuluvien korttien reunat ovat eri väriset.

Vähän samankaltaisia sanoja voi löytää yhä enemmän:


Jotkut ehkä yllättävätkin  käsitteet voivat olla pienille koululaisille tuttuja:


Lisää tietoa pelistä Langenscheidtin verkkokaupan sivulta.
Tarkoitukseni on palata tähän aiheeseen vielä ...

perjantai 18. elokuuta 2017

Kamala kauhea Barbi



Eläinlääkäri pelaa muistipeliä, joka tulee olemaan seuraavan postauksen aihe tässä blogissa.



Silloin tällöin julkaistaan tutkimuksia, joissa eritellään Barbien lapsille haitallisia vaikutuksia.

Sen sijaan esimerkiksi Teräsmiehestä en kyllä onnistu löytämään vastaavia tutkimuksia, mutta Teräsmiestä ei tietenkään ole sillä tavalla tuotteistettu kuin Barbieta. Se ei ole kaupallisiin tarkoituksiin luotu hahmo, vaan riemukasta mielikuvituksen lentoa.

Ja toisaalta Teräsmiehen vartalohan on täysin luonnollinen keskivertoäijän body. Ei siis tule kenellekään häiriintynyttä kehonkuvaa siitä, ei jää pahuutta alitajuntaan muhimaan eikä aikuisena tule popsittua anabolisia tai mitä pitäisi, jotta lihas kasvaisi. Katolta hyppääminen taas on semmoista normaalia poikain puuhaa, ettei siitä voi katsoa seuraavan mitään erityistä haittaa. Sen sijaan on haitallista leikkiä ruoanlaittoa, koska se tuhoaa urahaaveet.

Miksi mielikuvitushahmoa ei saisi kuvitella juuri sellaiseksi kuin haluaa?


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kouhei Kadono: Boogiepop




Keiji Takeda luokalta 12F jää ulkopuoliseksi, kun muut hänen ikätoverinsa valmistautuvat kukin oman unelmayliopistonsa pääsykokeisiin. Keijista tulee käsityöläinen. Toisinaan, kun muut ovat oppitunnilla, Keiji on koulun katolla. Hän tapaa Boogiepopin.

Boogiepop on poika tai tyttö, joka ilmestyy maailmaan suuren vaaran takia: koko maailma on uhattuna sen takia, etteivät ihmiset voi enää unelmoida tai ajatella tulevaisuutta.

Koulussa ne, jotka menestyvät parhaiten, ovat suurimmassa vaarassa. Oppilaita katoilee. Demoni on tullut Shinoyo-lukioon ja neljä tyttöä on kadonnut. Nyt myös Nagi Kirima on jäänyt pois tunneilta, eikä kadonneista tiedetä, mitä heille on tapahtunut. Eräs romaanin henkilöistä havaitsee, että juuri ennen katoamista kyseinen tyttö aina menestyy paremmin kuin aiemmin, alkaa loistaa.

Lukiolaistytöt eivät tunne myötätuntoa kadonneita kohtaan. " Meillä sentään on vastuuntuntoa."

Boogiepop on romaani nuorista, jotka ovat siinä iässä, että oma ego on heille tärkeämpi kuin romanssi, kuten romaanin nimihahmo Boogiepop kirjassa sanoo.
Romaani on saanut nimensä Boogiepop-hahmon mukaan. Kyseinen olio ottaa yhden opiskelijan, Toka Miyashitan vartalon käyttöönsä silloin, kun häntä tarvitaan. Boogiepop on aivan toinen henkilö kuin Toka, hän esimerkiksi osaa viheltää toisin kuin Toka.

Boogiepopin ilmestymiset alkoivat, kun Tokan vanhemmat olivat eroamassa ja Toka oli vaikeuksissa. Omien sanojensa mukaan hän on paikalla silloin, kun hätä on suurin.

Kirjassa kertoja vaihtelee luvuittain. Ensimmäisen luvun kertoja, Keiji Takeda, yrittää ymmärtää, mitä Tokalle tapahtuu. Hän lainaa monipersoonaisesta häiriöstä kertovan kirjan, jonka on kirjoittanut Yoshikazu Kirima. Kirjan mukaan monipersoonahäiriöt ovat Japanissa harvinaisia, mutta jakautuneet persoonallisuudet sen sijaan paljon yleisempiä.

Ei kirjassa liikaa psykologisoida, mutta suuren saagan aineksia riittää. Boogiepop ei vihellä yhtään vähempää kuin Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat. Sama musiikki soi taustalla myös kirjan huimassa loppuhuipennuksessa ja se luo tekstiin elokuvauksellista syvyyttä.

Yksi kirjan henkilöistä kertoo, että kirjassa esiintyvä hahmo Manticora on saanut nimensä persialaiselta satuhahmolta, jolla on ihmisen pää, leijonan vartalo ja skorpionin häntä.

Virkistävä lukukokemus, teksti vaati tosin kaksi lukukertaa, jotta pystyin erottamaan noita niin paljon toisiaan muistuttavia romaanihenkilöitä.

Mieleen jääneeksi ajatukseksi jää Boogiepopin lause:
"Jokainen joka kärsii, tarvitsee toisten apua."

Kirja on ilmestynyt saksankielisenä. Kouhei Kadono: Boogiepop, piirrokset Kouji Ogata, Tokyopop, 2006, Hamburg.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kesää ja Bogiepoppia


Kullansukeltaja

Luettavana japanilainen nuorten romaani Boogiepop ja siitä saksankielinen painos. Julmia asioita kepeästi kirjoitettuna. Viimekesäiset pastillit myös herätetty eloon. En ole siis unohtanut blogia.😚

perjantai 23. kesäkuuta 2017

2001 Avaruusseikkailu





Löytö -nimisessä avaruusaluksessa matkustavat astronautit Bowman ja Boole sekä kolme nukkuvaa tiedemiestä, jotka herätetään myöhemmin. Mukana on HAL 9000, tietokone, joka ei lopulta enää kuuntele ihmisiä, vaan alkaa itse tehdä päätöksiä ja johtaa matkaa. Tarina saa yllättävän käänteen tämän jälkeen.

Kertomus alkaa kuitenkin jo paljon ennen näitä tapahtumia, hirmuliskojen valtakauden juuri päätyttyä mantereella, josta joskus vielä tulee Afrikka. Tarina päättyy siihen, että historia, sellaisena kuin ihmiset sen tuntevat, lähestyy loppuaan.

Tarinan lopulle ei voi asettaa yhtä kiinteää merkitystä, vaan jokaisella lukukerralla se kyllä hahmottuu uudella tavalla. Kyse on kuitenkin ihmiskunnan lopusta: pian tapahtuu jotain, jonka jälkeen historia ei enää ole sitä, miksi ihminen on sitä oman aikansa ollut täällä tekemässä.

Kaiken alussa on Alkulause, ja teksti alkaa ajatuksesta: Jokaisen nykyisin elävän ihmisen takana seisoo kolmekymmentä haamua, sillä se on suhde, jolla kuolleiden luku voittaa elävien luvun. Aikojen aamuhämäristä alkaen on Maa-planeetan pinnalla astellut karkeasti arvioiden sata miljardia ihmisolentoa. Pian ihmisiä ei enää ole. Alkaako kaikki alusta?



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Arvonnan palkinto on matkalla

Palkinnossa on mukana 6-vuotiaan taiteilijan täydentämä kuva korttikirjasta Krickel-Krakel Gruesse: 30 Postkarten zum Weitermalen, Oetringer.


Arvonnan palkinto on matkalla kohti voittajaa. Onnea!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Arvonnan voittaja!

Unelmien karkkipäivän arvonta suoritettiin tänään vähän viiden jälkeen. Yksi uusi blogin lukija pääsi vielä mukaan, eli yksi nimi lisättiin joukkoon aivan viime hetkellä.

Onnetar sai ohjeeksi, että nimilappuja tuli hämmentää ja kunnolla, niin että kaikki olivat varmasti mukana.
Hämmennyksen jälkeen neiti Onnetar nosti yhden nimen.
Onnea, Tanja D! Laitathan minulle postiosoitteesi osoitteeseen <osoite poistettu> ja unelmien karkkipäivä pääsee matkalle sinua kohti! Voittaja on löytynyt, ja minulla on hänen osoitteensa. Paketti pääsee lähtemään.
 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Blogiarvonta - arvonta lähestyy!

Arvonta lähestyy. Tässä kaikkien tähän mennessä mukana olevien nimet. Vielä tämä ilta aikaa osallistua! Liity blogini lukijaksi ja pääset mukaan unelmien karkkipäivän arvontaan.



Tämän jälkeen leikkasin nimet omille papereilleen, ja apulaisena toimiva onnetar laittoi laput maljakkoon.
Täällä nyt kaikki osallistujat ovat jo odottamassa. Pääset mukaan, kun liityt tänään blogini lukijaksi!
Onnea kaikille osallistujille!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Blogiarvonta

Eiliset karkit on nyt täydennetty eli karkkikaupassa käyty toistamiseen. Kortti on vielä piirtämättä ja karkit pakkaamatta, mutta unelmien karkkipäivän järjestely siis etenee.
Liity blogini lukijaksi tänään ja olet mukana arvonnassa!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

BLOGIARVONTA

Vielä viikonloppu aikaa osallistua!
Liity blogini lukijaksi, ja voit voittaa unelmien karkkipäivän. Olen aloittanut jo paketin kokoamisen, ja käynyt tänään karkkikaupassa. Tässä mitä löysin: kullanhohtoisia tummasuklaakarkkeja ja lilaa salmiakkia.
Viikonlopun aikana saan paketin valmiiksi.
 
Liity siis blogini lukijaksi ma 5.6. mennessä ja olet mukana arvonnassa!

torstai 25. toukokuuta 2017

Arvonta + kuukauden äänikirja

Kuukauden äänikirja on tämä pikku Niken kootut kertomukset - 10 h 11 minuuttia pikku Niken seikkailuja. Olen kuunnellut tätä nyt kevätflunssassa, ja kyllä tällä ajatukset saa pois kurkkukivusta.

Aikuiset ovat näissä tarinoissa aikuisia, ja kuitenkin niin kuin lapsia. Isä on aina väsynyt työpäivän jälkeen, ja lukee lehteä. Äidillä on aina hommaa keittiössä. Lastenvahti ei pärjää Niken kanssa.

Nikellä on lukematon määrä pieniä kavereita, jotka ovat tunnistettavissa kukin omien erikoisuuksiensa mukaan.

Muistutan vielä blogini arvonnasta:

liity lukijaksi toukokuun aikana ja pääset mukaan karkkipäivä -arvontaan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hakukoneoptimoi blogisi!



Miten tehdään kevyt hakukoneoptimointi blogille?

Ennen kuin voi aloittaa varsinaisen optimoinnin, kannattanee vähän valmistella asiaa.

Jos kirjoitat Bloggerissa, hyvä pieni harjoitus on aluksi valita Asetuksista vaihtoehto "Perus", ja sieltä Kuvaus. Ohjelma tarjoaa tekstikentän, johon voi kirjoittaa 500 merkin mittaisen kuvauksen blogista. Selvähän on, että jos voit tähän kirjoittaa keskittyväsi esimerkiksi ajankohtaiseen suomalaiseen kirjallisuuteen, niin hieno juttu. Hyvässä blogissa on selkeä perusidea.

Tämän kuvauksen voisi periaatteessa laittaa myös blogin lähdekoodiin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, jotta blogi sijoittuisi hyvin hakukoneella suoritetussa haussa. Googlea eivät koodiin sijoitetut metatiedot kiinnosta.

Kevyen pikku hakukoneoptimoinnin voi aloittaa vaikkapa Googlen avulla:


  • Millä hakusanalla haluaisit/oletat, että blogiisi tullaan?
  • Millaiset hakutulokset tällä/näillä hakusanoilla saat?

Blogin teemasta riippuen tässä voi tulla vastaan jos kaikenlaista suurta brändiä, ja ne kannattaa sivuuttaa, koska niiden menestys perustuu linkkien määrään. Sanoisin, että raikas vaihtoehto tässä olisi se, että otat jonkun tavalliselta vaikuttavan blogin, jota et ennalta tunne ja joka vaikuttaisi menestyvän hyvin. Joka tapauksessa valitse blogi, jonka tyylistä pidät ja jossa mielestäsi on hyvää tekstiä.

Voit tutkia valitsemaasi blogia menetelmällä nimeltä:

Density Analysis

Mene osoitteeseen:

http://tools.seobook.com/general/keyword-density/

ja kirjoita tutkittavana olevan blogin osoite kenttään.

Hakutuloksena saat tietoa siitä, mitä sanoja kyseisen suositun blogin teksteissä esiintyy, ja kaikki perustuu siis edelleen tekstin laatuun, eikä mitään varsinaista taikatemppua olla tekemässä ... Tällä tavalla saat siis tietää, mitä käsitteitä sinun blogisi kanssa samaan genreen kuuluvan suositun blogin teksteissä esiintyy.

Nyt tehtävä sinulle, oi hakukoneoptimoija:

Mieti näitä sanoja ja löytyisikö tästä sinulle uusia aiheita, joista voisit kirjoittaa?

Kysymys on siis laadullinen ja liittyy kirjoittamisen prosessin alkuvaiheeseen - sanojen esiintymistiheyksillä ei ole juuri merkitystä siinä, miten teksti menestyy hakukoneen tulosten joukossa. Ainakaan siihen keskittymällä ei kirjoiteta hyvää tekstiä ja nyt ollaankin itseasiassa vähän hakukoneoptimoinnin ulkopuolella, koska eihän kirjoittaminen ole optimointia, mutta hakukoneoptimointi perustuu hyvään tekstiin ja itse asiassa hakukoneoptimoitava teksti kannattaa kirjoittaa optimoinnin haasteet tiedostaen.

Tekstin menestymistä hakukoneiden avulla suoritetuissa hauissa auttaa se, että sama asia sanotaan mahdollisimman monella eri tavalla.

Google Adwords


Jos sinua kiinnostaa vielä, millä hakusanoilla tuon tutkinnan alla olevan blogin lukijat ovat tulleet kyseiseen blogiin, voit kirjautua Google Adwordsiin.


Sieltä työkaluista löytyy tämä Avainsanojen suunnittelija (Keyword Planner), Etsi avainsanoja.

Sivustolle kirjoitetaan siis tutkittavan blogin nimi, ja saadaan tuloksena se, millä hakusanoilla kyseisen sivuston lukijat ovat sivustolle päätyneet, kuinka monta kertaa kyseisellä hakusanalla on haettu (aikavälin voi valita itse) ja onko kyseisellä sanalla paljon kilpailua vai vähän kilpailua. Tuloksen voi tallentaa Excelinä.

Tutkimassani kirjablogissa runsaasti kilpailtuja käsitteitä olivat:
  • e-kirja
  • kirjat netistä
  • käytetyt lukiokirjat
  • omakustanne
  • kirjan julkaiseminen
  • käytetyt kirjat netistä
Kohtalainen kilpailu, paljon klikkauksia:
  • Konmari kirja

Vähän kilpailtuja ja paljon klikkauksia saaneita:
  • Harry Potter kirjat
  • elämä

Ilahduin kyllä erityisesti tuosta jälkimmäisestä löydöstä! Ihmiset etsivät paljon tekstiä aiheesta "elämä", mutta tarjolla ei ole juuri mitään. Näin nyt siis ainakin Googlen mielestä, ja Googlehan tietää meistä kaiken.

Avainsanoja käytetään linkeissä


Sen jälkeen, kun oikeat avainsanat ovat löytyneet - ne, jotka vastaavat sisältöä ja kiinnostavat lukijoita, näitä pitäisi saada linkkeihin, joita on blogin ulkopuolella. Kuinka ollakaan - Google Analytics kannustaa kommunikoimaan, siis esimerkiksi tähän tapaan:

Lukujonossa-blogista voit ottaa selvää siitä, mistä Konmari kirja kertoo.









torstai 4. toukokuuta 2017

Mietelmä tulevaisuuden digioppikirjasta

Siinä missä verkkoon kirjoitetaan nykyään hakukoneelle, digikirjassa kirjoitetaan kirjan omalle hakuominaisuudelle, jonka ominaisuudet eivät vaihtele, kuten Googlessa - kukaan ei kait tarkkaan tiedä, mitä Google ajattelee.

Digikirjassa hakuominaisuuksia päästään käyttämään siis aivan uudella tavalla - päästään käsiksi digitaalisen haun hyviin ominaisuuksiin. Digikirjan sisällöt voi hakukoneoptimoida jo käsikirjoitusvaiheessa.

Verkon teksteissä on nykyään ongelmana se, että otsikoiden tulee olla lyhyitä ja toteavia, Google kun ei ymmärrä sarkasmia tai muita heittoja. Sisällöt typistyvät.

Painetun kirjan sisältöä ei voi sellaisenaan tuottaa digikirjaksi. Painetun kirjan otsikoita ei voisi ottaa sellaisinaan, koska kirjan hakuominaisuus on käytön kannalta keskeinen ja tekstit tulee kirjoittaa sille. Tekstin pitäisi olla kokonaan toinen: tuotteet on tehtävä sisältö edellä.

Syvyys ja oivallukset tulevat digikirjaan jollain muulla tavalla kuin painettuun kirjaan.

Löysin niin hauskan jutun, että pakko jakaa se: puhuva Avatar. Ohjelmaan voi syöttää haluamansa lauseen, ja valita tyypin ja kielen, millä se luetaan. Tätä on pakko kokeilla.

Joitakin tämän kaltaisia elementtejä tulevaisuuden digikirjoissa tulee olemaan ... pistää ihan miettimään, mitä kaikkea tällä voisi toteuttaa ...

Jos haluaa kuunnella pidemmän tekstin, se onnistuu paremmin täällä. Joskaan syntetisaattori-ääni on tässä jälkimmäisessä tuota edellistä kömpelömpi.

maanantai 1. toukokuuta 2017

SUURI KARKKIPÄIVÄARVONTA

Liity blogini lukijaksi toukokuussa ja olet mukana
SUURESSA KARKKIPÄIVÄARVONNASSA!
 
Palkinto määräytyy myöhemmin tarkemmin.
 
 
 
Kuvan tein piirtämällä aluksi 0,3 tussilla vesiväripaperille ja mukana oli myös muutama värillinen tussi (kaksi vihreää ja yksi punainen). Sitten pitkästä aikaa tartuin pensseliin ja viuhdoin menemään. Välillä annoin värien kuivua kertaalleen ja jatkoin toisella kerroksella. Ah, kesäinen pyöräilyretki ja pannukahvit!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

ARVONTA

Liity blogini lukijaksi toukokuun aikana, ja voit voittaa KARKKIPÄIVÄN tarjoilun. Paketti tulee olemaan hiano.

Blogin jäsenet ovat automaattisesti mukana arvonnassa.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Uimalla vapauteen?


Eletään vuotta 1989. Hanna ja Andreas ovat nuoria DDR:ssä. Molemmat ajautuvat vaikeuksiin. He eivät pääse opiskelemaan sitä, mitä haluaisivat. Molemmat tietävät kyllä, mitä olisivat halunneet. He ovat päätyvät töihin tehtaaseen ja työ on raskasta.

Hannalla on valtionvastainen isoisä, jolta Hanna saa kartan merestä - karttaan on merkitty vartiotornit. Se on pidettävä salassa, koska sellaista karttaa ei saa omistaa kukaan. Hanna innostuu uimisesta. Pitäisi uida 50 kilometriä, ei välttämättä sitäkään. Riittää, kun pääsee kansainvälisille vesille - ja tulee löydetyksi.

Romaanin kertoja on Hanna. Romaani rakentuu "kahdesta faasista". Nykyhetkessä Hanna ja Andreas lähtevät uimaan, ja he uivat. Kirjaimellisesti. Kättä lasketaan alas ja nostetaan ylös. Kuvataan juoksemista mereen valonheittimien välistä, sukeltamista snorkkelin varassa, kun helikopteri tulee kohti. Nämä ovat jännittäviä kohtia. Ne luovat tarinaan rytmiä.

Joka toisessa luvussa kerrotaan Hannan ja Andreaksen aiemmista vaiheista. Esimerkiksi siitä, että he koululaisina eksyvät Berliinin matkallaan väentungokseen, kun muurin toiselta puolelta kuuluu David Bowien konsertti. He eivät ymmärrä, mitä ihmiset huutavat.

Kirjan rakenne ei kanna. Toistoa on liikaa, eikä juoni kulje. Suomenkielisenä tätä ei olisi jaksanut lukea, ja sitten, kuitenkin, niin ihana kirja. Oli pakko lukea loppuun, saadakseen tietää, miten käy ja sitten loppu jää avoimeksi. Lukija kuvittelee lopun -

Politiikkaan ei juuri oteta kirjassa kantaa, niin että kirjan lopussa oleva sanasto jää tekstistä irralliseksi. Erich Honecker ja hänen vaimonsa ovat kuvia liitutaulun vieressä luokkahuoneessa.

Hannan isoisä pilkkaa kulttuuriohjelmaa - niin kuin kauneudella olisi jotain sijaa, kun kaikki on pielessä. DDR:n maisema tulee romaanissa esille tuote-merkeissä, joita siellä oli saatavilla ja tyhjissä kaupan hyllyissä. Vihannestiskillä on vain salaattia ja Hannan isoisä ei halua ostaa sitä, koska se on likaista - tarkempaa selitystä tähän ei romaanissa anneta. Hannan isoisä paheksuu sitä, kun kyseistä salaattia ostetaan paikalliseen sairaalaan - sairaalan työntekijä ostaa koko hyllyn tyhjäksi kerralla. Klassisten säveltäjien nimiä mainitaan, ja Depeche Mode.

Dorit Linke: Jenseits der Blauen Grenze, Magellan 2014 (nuortenkirja)

Kirjailijan kotisivuille pääsee tästä.
Kirja on ollut mm. "vuoden saksalainen nuortenkirja" (=oma suomennos) ehdokas vuonna 2015 ja muut kirjan ehdokkuudet sekä suositukset löytää täältä.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kirjoittamisesta harrastuksena

 
 
 
 
 
 
 
 
Mitä kirjoittamisen harrastaminen on?
 
Tein Illustratorilla ympyrädiagrammin Tilastokeskuksen verkkosivulta löytämästäni tilastosta. Henkilöitä, jonka nimeävät kirjoittamisen harrastuksekseen on haastateltu ja heiltä on kysytty, mitä he tarkoittavat kertoessaan harrastavansa kirjoittamista.
 
 
Fiktioon lasketaan kaikki runoudesta novelleihin ja romaanimittaiseen tekstiin. Muuta kirjoittamista on esimerkiksi artikkelien kirjoittaminen.
 
Niinpä niin, vuosi 2002, sillä uusin tilasto aiheesta oli tuolta vuodelta, tuoreempaa tilastoa en tähän liittyen löytänyt...moni asia on muuttunut tietenkin, mutta se lienee pysynyt, että jokaisella harrastajalla on oma suosikkisektorinsa. Kirjeen/sähköpostin kirjoittaminen yllätti minut suosiollaan ja fiktion kirjoittaminen onkin varmaan muuttunut paljon suositummaksi nykyään.
 
Itse tuhosin vanhoja päiväkirjojani tässä muutama viikko sitten. Se tuntui olevan viisas teko. Tuntuu muuten edelleen ihan hyvältä, suosittelen. Tarvitsen tilaa uusille muistivihkoille. Niitäkin olen muuten viime aikoina repinyt kappaleiksi ja sullonut roskiin.
 
 
 
(Tuon alun kuvan tein Wordartilla. )

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Missä voi tehdä infografiikkaa ilmaiseksi?


Nicole Moslehin kirjassa Drehbuchschreiben - Das Geheimnis glaubwürdiger Charaktere und fesselnder Geschichten. (p.155) kuvataan, millainen on kaunokirjallisessa tekstissä hyvä repliikki. Piirtämäni repliikkikukan avulla voi testata repliikkien sujuvuutta omassa tekstissä.



Silloin kun ei halua maksaa Illustratorista, ja haluaa kumminkin tehdä infografiikan, on useita vaihtoehtoja, miten toimia.

Canva: sivusto yksinkertaisen grafiikan tekemistä varten esimerkiksi blogiin tai facebook-päivitykseen, jos haluaa vaikkapa lisätä kuvaan tekstiä. Sivustolla on myös ilmaisia, yksinkertaisia "infografiikkapohjia", kuten esimerkiksi tuo alun kukka, sekä taulukoita, joihin voi lisätä tekstiä ja kuvia.

Tämä on mielestäni näistä ilmaisista hauskin ja paras, esimerkiksi omia töitä ei tarvitse muuttaa julkisiksi, kun joissakin muissa sivustoissa ne olisivat automaattisesti julkisia. Canvassa voi myös jakaa tiedostoja ja työskennellä ryhmässä. 10 henkeen saakka ryhmät ovat ilmaisia.

Sivusto vaatii kirjautumisen. Ensimmäisellä kerralla katselija saa 23 sekunnin mittaisen esittelyn ohjelman toiminnasta ja se on kyllä varsin kattava tässä drag & drop -tyyppisessä ohjelmassa. Tiedosto suositellaan tulostettavaksi PNG-kuvana, mutta mahdollisia tiedostomuotoja ovat myös JPG ja PDF.

Datavisual sivustolla muistetaan mainita, että kyseessä on beeta-versio. Tällä voisi tehdä kartan, siis joko maailmankartan tai USA:n kartan, jossa valtiot erottuisivat eri väreillä tai diagrammin. Juuri nämä kartat tekevät Datavisualista juuri niin kiinnostavan.

Sivusto vaatii kirjautumisen eli salasana on tällekin luotava. Sivustolla voi katsella muiden tekemiä esityksiä ja käyttää niitä omien esitysten pohjana. Tiedostoon tulee mukaan alanurkkaan "created By datavisual".

Easel.ly täällä voi kokeilla infografiikkapohjia myös kirjautumatta, mutta jos haluaa tulostaa infografiikkansa JPG-kuvana, on kirjauduttava.

Easel.ly alkaa heti myymään lisäominaisuuksia, pikkusummalla kylläkin. Näitä ei tosin ole mikään pakko ostaa, jotta ohjelmaa voi käyttää hyvin samaan tapaan kuin tuota ensimmäistä eli Canvaa, ja sijoittaa tietoa valmiiseen infografiikkapohjaan. Valmiisiin infografiikkapohjiin voi ladata omia kuvia. Täältä tulee kyllä armoton määrä sähköpostia kirjautumisen jälkeen.

Infogra.am Tätä en voi suositella: tämäkin sivusto vaatii kirjautumisen, kuten nuo aiemmat. Ohjelmaan kirjautumisen jälkeen päätyy sivulle, jossa voi valita, mitä ostaa ja vasta tämän jälkeen pääsee valitsemaan "create for free". Tilin asetuksissa valitaan, onko kyse freelanceristä, vai yrityksen työntekijästä. Jos haluaa tallentaa työnsä yksityisesti, tulee maksaa, mutta jos julkinen URL kelpaa työn tallennukseen, voi käyttää ilmaista vaihtoehtoa. Monessakaan projektissa tuo julkisuus ei tietenkään haittaa, mutta selvästi ohjelma on tarkoitettu niille, jotka ovat valmiita maksamaan palvelusta. Tilin pystyy poistamaan helposti, jos haluaa sitä kokeilla.

Lyra: Lyralla voisi tehdä pientä maksua vastaan monimutkaisempia graafeja koodaamatta. Tätä en ole kokeillut.

Piktochart: Tämän sivulla lukee:
FEATURED AND USED BY

Featured logos
Joten tätäpä nyt tuskin pystyy olemaan suosittelematta, tosin tämä koskee nyt siis ohjelman maksullisia ominaisuuksia. Eli maksullisena tämän on pakko olla hieno.

Kirjautuminen on ilmaista, ja samalla voi valita, haluaako uutiskirjeen. Ilmaisversiona tämä ei tuo mitään lisää noihin edellä esitettyihin, täältä siis kyllä voi ladata myös ilmaiseksi infografiikkaa JPG ja PNG-muodossa verkkoresoluutiolla. Piktochart-merkki tulee kaikkiin tiedostoihin alanurkkaan mukaan. Ilmaisversiossa yksityisyys on myös tällä sivulla rajattu.


Plotly: Täällä voi tehdä graafeja ja infografiikkaa sekä kuvia sisältäviä esityksiä. Ilmaisversiossa saa yhden esityksen talletettua yksityisesti, mikä on siis enemmän kuin noissa muissa. Tätä en itse kokeillut, mutta vaikuttaisi sopivan monimutkaisenkin datan esittämiseen selkeästi.

Tableau Public ohjelmalla voi tuottaa interaktiivisia karttoja ja graafeja verkkoon, ja ideana on se, että joku toinen voi kehittää tällaista tiedostoa eteenpäin ilman ohjelmointitaitoja. Sivulla mainostetaan, että ilmaisten ohjevideoiden kesto on yhteensä yli 10 tuntia. Kaikki työt ovat siis automaattisesti muiden katseltavissa. Tästä ladataan omaan koneeseen ohjelma, ja aika nopeasti tuo latautui. Ohjelmaan pääsee sitten kätevästi, mutta tuossa kun se nyt on työpöydälläni Adobe Creative Cloudin vierellä, niin selvähän se, kumpi noista kiinnostaa enemmän.

Visme -sivustolle voi kirjautua ilmaiseksi ja siellä voi toteuttaa infografiikan, esimerkiksi useita erilaisia ilmaisia aikajana-pohjia on tarjolla. Jos haluaisi oikeasti tuottaa materiaalia veppisivulle tällä ohjelmalla, pitäisi ostaa maksullinen versio, sanoisin näin pienen tutkinnan jälkeen ja palaan ilomielin noihin kahteen tämän listan ensimmäiseen sivustoon.

Miksi sitten ihmeessä pitäisi tehdä infografiikkaa?

"Koska infografiikka auttaa kertomaan tarinoita paremmin."
Thomas Ricker
The Verge

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Meren aallot

Meren aallon muoto muuttuu, kun aalto lähestyy rantaa. Tämän voi kyllä nähdä myös maisemaa katsoessa, mutta kaavakuvissa kaikki on helpompaa.

Kävin etsimässä kirjakaupasta fysikaalisia ilmiöitä esittävää värityskirjaa, koska olisin voinut väritellä sitä yhdessä tyttöni kanssa, mutten löytänyt. Siksi piirsin oman värityskuvan, johon piilotin kaksi loogista ristiriitaa, katsotaan tajuaako tyttö.

Aaltoliikkeessä etenee energia, mutta väliaine eli tässä tapauksessa vesi ei etene. Vesimolekyylit kulkevat ellipsin muotoisilla radoilla. Pinnalla liike on tuulen suuntainen ja pohjalla vesi palaa takaisin. Aallot rauhoittuvat ulappaa kohti mentäessä.

Lapsena suuri ihmetyksen aihe oli, kun sisämaassa kasvanut tyttö pääsi meren rannalle ja sai nähdä, miten voimakkaasti aallot olivat järjestelleet merenpohjan hiekan mieleisekseen. Niitä minä en tosiaan muistanut tuohon kuvaan piirtää, vai sovitaanko, että mittakaava on nyt vain sellainen, etteivät ne näy?

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaikki rakastavat Tetristä

Kirjan kansi herättelee nostalgisia tunteita. Juuri kannen takia tartuin kirjaan, ja voitin sen siis Lovelybooks- sivuston arpajaisista. Hyvä minä! Jee!
 
Tetris-peliä ei voi olla "rakastamatta". Christian Gehlenin kirjassa Und dann kam Tetris kerrotaan, miten ensimmäisistä taloudellisesti merkittävistä peliautomaateista kehittyi pikkuhiljaa videopelejä ja tietokonepelejä. Henkilöiden ja firmojen nimiä tekstissä riittää ja varsinainen ajatus hukkuu sinne jonnekin. Japanin ja USA:n väliä lennetään, niin kuin nyt kuvitella saattaa, kun on Nintendon historiasta kyse.
 
Venäläisen matemaatikon kehittämä Tetris erottui muista peleistä, koska se ei ole aggressiivinen. Pelaajat eivät taistele, eivät edes maan ulkopuolisia vastustajia vastaan, kuten joissakin peleissä on pyritty oikeuttamaan räiskintää. Ettei nyt sentään toisia ihmisiä ammuttaisi. Kirjassa kerrotaan myös ratkaisusta, jossa liian väkivaltaiseksi äityneen pelin loppuratkaisussa ei räjähdäkään, vaan tulee vaan teksti "LOPPU".
 
Kirjassa esitetään väite: tietokonepelit ovat taidetta. Kirjoittajan mukaan videopelejä arvostetaan nykyään taidemuotona. Ovathan menestyspelit aina omana aikanaan innovatiivisia, luovia ja omaperäisiä, eivät ne muuten pärjäisi. Kyllä pelissä pitää olla riittävästi tunnettavuutta mukana myös, jotta se saadaan myytyä, sen täytyy muistuttaa riittävästi jotain toista, suosittua peliä. Lisäksi pelit provosoivat ja herättävät ajatuksia sekä tunteita puolesta ja vastaan.
 
Itse mietin lukiessani sitä, miksi olisi tärkeää, että videopelit hyväksyttäisiin taidelajina? Varmaan silloin vuoropuhelu eri taidemuotojen välillä olisi mahdollista, ja videopelit vaikuttaisivat muiden taidemuotojen kehitykseen.
 
Tetris on yksi maailman tunnetuimmista peleistä. Sitä pelatakseen ei tarvitse oppia mitään, koska peliin pääsee käsiksi täysin intuitiivisesti. Voisiko tämä olla hyvä periaate ohjaamaan taiteen kehitystä tulevaisuudessa?
 
Kirjasta löytyi monia mielenkiintoisia juttuja, joita en ennalta tiennyt. Siellä siteerataan Wall Street Journalia, jonka mukaan vuonna 2014 syyskuussa Hollywoodissa on harkittu Tetris-science-fiction -elokuvan tekemistä. Hii, millainen se olisi ollut?
 
 
 
 

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sarjakuva-Finlandia 2017 ehdokas: Ajan kanssa

Sarjakuvateos Ajan kanssa - Kesäni Marcel Proustin seurassa leikkii draaman yleisesti tunnettujen ja siksi totuuksina otettujen lakien kanssa.

Alkupuolella päähenkilön setä kuolee. Siinä vaiheessa hänestä ei tiedetä muuta kuin graafisin keinoin piirretty poikkeama tavallisesta - jätän tarkoituksella kertomatta, miksi yrittäisin selittää tekstiä tyhjäksi, mutta päähenkilön poikkeuksellisessa ulkonäössä on jotain proustilaista.

Itse en ole lukenut kaikkia kymmentä Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen suomenkielistä nidettä. Vain kuusi niistä ja selitys on inhimillisen proustilainen. Kustantamon työntekijänä saan kirjoja joululahjaksi, ja saan valita itse nuo kirjat kirjakaupasta. Luulin, että minulla on aikaa. Ja proustilaisittain säännöstelin lukemista siten, että otin vain yhden kirjan vuodessa. Näin joululahjarahat riittivät myös lahjakirjoihin. Ja nyt kävi näin, ettei niitä enää sitten olekaan näitä Kadonneita aikoja kirjakaupassamme olemassa ja juuri ne olin kyllä tarkoittanut itselleni kerätä kaikki ja lukea joululoman luppoaikana Fazerin tummanruskeasta konvehtirasiasta makupaloja imeksien. Ja tuo pieni yksinkertainen teko, empiminen kirjahyllyn edessä ja harkinta, perheenjäsenten ja muiden lahjalistalla olevien henkilöiden läpikäynti ja heidän toivomustensa arviointi teki minusta kuin hahmon Proustin kirjassa, ja jos olisin kirjallinen hahmo, enkä lihaa ja luuta, minut olisi tuossa teossa ja sen yksityiskohtaisessa havainnossa seikkaperäisesti määritelty ja kaikki lukijat tuntisivat minut yksityiskohtaisesti.

Palatakseni tuohon toiseen kappaleeseen: ei siis näin, ei tule laittaa ongelmiin sellaista henkilöä, jota lukija ei vielä tunne ja jonka kärsimykset eivät siis merkitse lukijalle mitään. Henkilön olisi pitänyt ensiksi voittaa lukija puoleensa.

Itse sain aiemmin palautetta tekstistäni, jossa isoisä kuoli, että miten se nyt noin merkittävä asia voi olla. Lukija ei kokenut rakentamaani asetelmaa uskottavaksi - ja tässä kuolee setä, mitä en voi olla vertaamatta aiemmin saamaani palautteeseen ja varmasti oikeassa elämässä kuolema on aina merkittävä, mutta miten sen välittää merkittävänä paperilla. Lukija tarvitsee taustatietoa, mutta silloin tekstin rytmi hajoaa tai jopa katoaa, mutta tässä teoksessa, jonka nimi on otsikkona, tarkoitus on laittaa Proustin teosta lukevan henkilön elämä vastatusten Proustin tekstin kanssa ja teoksen alkupuolella sanotaan, että teos, jota luetaan, on kaikukoppa ja lukijat ovat kieliä, tämä on itse asiassa siteeraus Ville Hännisen teokseen kirjoittamista alkusanoista ja hän myös nimittää itseään pateetikoksi siinä, kun jotkut kuvailevat itseään mielihyvin sanomalla olevansa maistereita tai muuta sellaista. "Oppinutta".

Parhaaksi anniksi jää kuvitus, minun lukukokemuksessani nimittäin. Kuvat ovat jännittäviä. Ihmisiä on esitetty ääriviivojen avulla, ja se tuo tekstiin eksistentiaalista ulottuvuutta, herättää henkilökohtaisuuksia. Kuvissa on tilaa ja valoa, teoksen maailmassa yllättävyyttä. Lemmikkinä Muussi niminen hirvi? Naapurina Milo, astrofysiikan professori? Teksti tuntuu ikään kuin sanovan, että elämä koostuu sattumista. Teoksen kantavaksi ajatukseksi muodostui minulle: en antaisi menneisyyden määritellä tulevaa. Ja tämähän on järkevää, vain tämä on järkevää, jos elämä koostuu sattuman sanelemista tapahtumista.

Madeleine-leivos haaste on edelleen olemassa. Tarkoitan tällä sitä, että olen päättänyt vielä jonain päivänä leipoa madeleineja. Jos jollakulla on resepti, sen saa pistää mulle vaikka tuohon kommenttilootaan alla. Madeleinet ovat kyllä esillä, kirjan takakannen sisäpuolella, mutta resepti on näissä suomalaisolosuhteissa varsin kryptinen, tosin selkeämpi kuin noissa itse Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksissa.

Petteri Kantola: Ajan kanssa (2016, Suuri kurpitsa)

Teos on Sarjakuva-Finlandia ehdokas, ja palkinto jaetaan siis 17.3. Kaikki ehdokkaat ovat täällä.