perjantai 18. elokuuta 2017

Kamala kauhea Barbi



Eläinlääkäri pelaa muistipeliä, joka tulee olemaan seuraavan postauksen aihe tässä blogissa.



Silloin tällöin julkaistaan tutkimuksia, joissa eritellään Barbien lapsille haitallisia vaikutuksia.

Sen sijaan esimerkiksi Teräsmiehestä en kyllä onnistu löytämään vastaavia tutkimuksia, mutta Teräsmiestä ei tietenkään ole sillä tavalla tuotteistettu kuin Barbieta. Se ei ole kaupallisiin tarkoituksiin luotu hahmo, vaan riemukasta mielikuvituksen lentoa.

Ja toisaalta Teräsmiehen vartalohan on täysin luonnollinen keskivertoäijän body. Ei siis tule kenellekään häiriintynyttä kehonkuvaa siitä, ei jää pahuutta alitajuntaan muhimaan eikä aikuisena tule popsittua anabolisia tai mitä pitäisi, jotta lihas kasvaisi. Katolta hyppääminen taas on semmoista normaalia poikain puuhaa, ettei siitä voi katsoa seuraavan mitään erityistä haittaa. Sen sijaan on haitallista leikkiä ruoanlaittoa, koska se tuhoaa urahaaveet.

Miksi mielikuvitushahmoa ei saisi kuvitella juuri sellaiseksi kuin haluaa?


tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kouhei Kadono: Boogiepop




Keiji Takeda luokalta 12F jää ulkopuoliseksi, kun muut hänen ikätoverinsa valmistautuvat kukin oman unelmayliopistonsa pääsykokeisiin. Keijista tulee käsityöläinen. Toisinaan, kun muut ovat oppitunnilla, Keiji on koulun katolla. Hän tapaa Boogiepopin.

Boogiepop on poika tai tyttö, joka ilmestyy maailmaan suuren vaaran takia: koko maailma on uhattuna sen takia, etteivät ihmiset voi enää unelmoida tai ajatella tulevaisuutta.

Koulussa ne, jotka menestyvät parhaiten, ovat suurimmassa vaarassa. Oppilaita katoilee. Demoni on tullut Shinoyo-lukioon ja neljä tyttöä on kadonnut. Nyt myös Nagi Kirima on jäänyt pois tunneilta, eikä kadonneista tiedetä, mitä heille on tapahtunut. Eräs romaanin henkilöistä havaitsee, että juuri ennen katoamista kyseinen tyttö aina menestyy paremmin kuin aiemmin, alkaa loistaa.

Lukiolaistytöt eivät tunne myötätuntoa kadonneita kohtaan. " Meillä sentään on vastuuntuntoa."

Boogiepop on romaani nuorista, jotka ovat siinä iässä, että oma ego on heille tärkeämpi kuin romanssi, kuten romaanin nimihahmo Boogiepop kirjassa sanoo.
Romaani on saanut nimensä Boogiepop-hahmon mukaan. Kyseinen olio ottaa yhden opiskelijan, Toka Miyashitan vartalon käyttöönsä silloin, kun häntä tarvitaan. Boogiepop on aivan toinen henkilö kuin Toka, hän esimerkiksi osaa viheltää toisin kuin Toka.

Boogiepopin ilmestymiset alkoivat, kun Tokan vanhemmat olivat eroamassa ja Toka oli vaikeuksissa. Omien sanojensa mukaan hän on paikalla silloin, kun hätä on suurin.

Kirjassa kertoja vaihtelee luvuittain. Ensimmäisen luvun kertoja, Keiji Takeda, yrittää ymmärtää, mitä Tokalle tapahtuu. Hän lainaa monipersoonaisesta häiriöstä kertovan kirjan, jonka on kirjoittanut Yoshikazu Kirima. Kirjan mukaan monipersoonahäiriöt ovat Japanissa harvinaisia, mutta jakautuneet persoonallisuudet sen sijaan paljon yleisempiä.

Ei kirjassa liikaa psykologisoida, mutta suuren saagan aineksia riittää. Boogiepop ei vihellä yhtään vähempää kuin Richard Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat. Sama musiikki soi taustalla myös kirjan huimassa loppuhuipennuksessa ja se luo tekstiin elokuvauksellista syvyyttä.

Yksi kirjan henkilöistä kertoo, että kirjassa esiintyvä hahmo Manticora on saanut nimensä persialaiselta satuhahmolta, jolla on ihmisen pää, leijonan vartalo ja skorpionin häntä.

Virkistävä lukukokemus, teksti vaati tosin kaksi lukukertaa, jotta pystyin erottamaan noita niin paljon toisiaan muistuttavia romaanihenkilöitä.

Mieleen jääneeksi ajatukseksi jää Boogiepopin lause:
"Jokainen joka kärsii, tarvitsee toisten apua."

Kirja on ilmestynyt saksankielisenä. Kouhei Kadono: Boogiepop, piirrokset Kouji Ogata, Tokyopop, 2006, Hamburg.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Kesää ja Bogiepoppia


Kullansukeltaja

Luettavana japanilainen nuorten romaani Boogiepop ja siitä saksankielinen painos. Julmia asioita kepeästi kirjoitettuna. Viimekesäiset pastillit myös herätetty eloon. En ole siis unohtanut blogia.😚

perjantai 23. kesäkuuta 2017

2001 Avaruusseikkailu





Löytö -nimisessä avaruusaluksessa matkustavat astronautit Bowman ja Boole sekä kolme nukkuvaa tiedemiestä, jotka herätetään myöhemmin. Mukana on HAL 9000, tietokone, joka ei lopulta enää kuuntele ihmisiä, vaan alkaa itse tehdä päätöksiä ja johtaa matkaa. Tarina saa yllättävän käänteen tämän jälkeen.

Kertomus alkaa kuitenkin jo paljon ennen näitä tapahtumia, hirmuliskojen valtakauden juuri päätyttyä mantereella, josta joskus vielä tulee Afrikka. Tarina päättyy siihen, että historia, sellaisena kuin ihmiset sen tuntevat, lähestyy loppuaan.

Tarinan lopulle ei voi asettaa yhtä kiinteää merkitystä, vaan jokaisella lukukerralla se kyllä hahmottuu uudella tavalla. Kyse on kuitenkin ihmiskunnan lopusta: pian tapahtuu jotain, jonka jälkeen historia ei enää ole sitä, miksi ihminen on sitä oman aikansa ollut täällä tekemässä.

Kaiken alussa on Alkulause, ja teksti alkaa ajatuksesta: Jokaisen nykyisin elävän ihmisen takana seisoo kolmekymmentä haamua, sillä se on suhde, jolla kuolleiden luku voittaa elävien luvun. Aikojen aamuhämäristä alkaen on Maa-planeetan pinnalla astellut karkeasti arvioiden sata miljardia ihmisolentoa. Pian ihmisiä ei enää ole. Alkaako kaikki alusta?



perjantai 9. kesäkuuta 2017

Arvonnan palkinto on matkalla

Palkinnossa on mukana 6-vuotiaan taiteilijan täydentämä kuva korttikirjasta Krickel-Krakel Gruesse: 30 Postkarten zum Weitermalen, Oetringer.


Arvonnan palkinto on matkalla kohti voittajaa. Onnea!

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Arvonnan voittaja!

Unelmien karkkipäivän arvonta suoritettiin tänään vähän viiden jälkeen. Yksi uusi blogin lukija pääsi vielä mukaan, eli yksi nimi lisättiin joukkoon aivan viime hetkellä.

Onnetar sai ohjeeksi, että nimilappuja tuli hämmentää ja kunnolla, niin että kaikki olivat varmasti mukana.
Hämmennyksen jälkeen neiti Onnetar nosti yhden nimen.
Onnea, Tanja D! Laitathan minulle postiosoitteesi osoitteeseen <osoite poistettu> ja unelmien karkkipäivä pääsee matkalle sinua kohti! Voittaja on löytynyt, ja minulla on hänen osoitteensa. Paketti pääsee lähtemään.
 

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Blogiarvonta - arvonta lähestyy!

Arvonta lähestyy. Tässä kaikkien tähän mennessä mukana olevien nimet. Vielä tämä ilta aikaa osallistua! Liity blogini lukijaksi ja pääset mukaan unelmien karkkipäivän arvontaan.



Tämän jälkeen leikkasin nimet omille papereilleen, ja apulaisena toimiva onnetar laittoi laput maljakkoon.
Täällä nyt kaikki osallistujat ovat jo odottamassa. Pääset mukaan, kun liityt tänään blogini lukijaksi!
Onnea kaikille osallistujille!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Blogiarvonta

Eiliset karkit on nyt täydennetty eli karkkikaupassa käyty toistamiseen. Kortti on vielä piirtämättä ja karkit pakkaamatta, mutta unelmien karkkipäivän järjestely siis etenee.
Liity blogini lukijaksi tänään ja olet mukana arvonnassa!

perjantai 2. kesäkuuta 2017

BLOGIARVONTA

Vielä viikonloppu aikaa osallistua!
Liity blogini lukijaksi, ja voit voittaa unelmien karkkipäivän. Olen aloittanut jo paketin kokoamisen, ja käynyt tänään karkkikaupassa. Tässä mitä löysin: kullanhohtoisia tummasuklaakarkkeja ja lilaa salmiakkia.
Viikonlopun aikana saan paketin valmiiksi.
 
Liity siis blogini lukijaksi ma 5.6. mennessä ja olet mukana arvonnassa!

torstai 25. toukokuuta 2017

Arvonta + kuukauden äänikirja

Kuukauden äänikirja on tämä pikku Niken kootut kertomukset - 10 h 11 minuuttia pikku Niken seikkailuja. Olen kuunnellut tätä nyt kevätflunssassa, ja kyllä tällä ajatukset saa pois kurkkukivusta.

Aikuiset ovat näissä tarinoissa aikuisia, ja kuitenkin niin kuin lapsia. Isä on aina väsynyt työpäivän jälkeen, ja lukee lehteä. Äidillä on aina hommaa keittiössä. Lastenvahti ei pärjää Niken kanssa.

Nikellä on lukematon määrä pieniä kavereita, jotka ovat tunnistettavissa kukin omien erikoisuuksiensa mukaan.

Muistutan vielä blogini arvonnasta:

liity lukijaksi toukokuun aikana ja pääset mukaan karkkipäivä -arvontaan!

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Hakukoneoptimoi blogisi!



Miten tehdään kevyt hakukoneoptimointi blogille?

Ennen kuin voi aloittaa varsinaisen optimoinnin, kannattanee vähän valmistella asiaa.

Jos kirjoitat Bloggerissa, hyvä pieni harjoitus on aluksi valita Asetuksista vaihtoehto "Perus", ja sieltä Kuvaus. Ohjelma tarjoaa tekstikentän, johon voi kirjoittaa 500 merkin mittaisen kuvauksen blogista. Selvähän on, että jos voit tähän kirjoittaa keskittyväsi esimerkiksi ajankohtaiseen suomalaiseen kirjallisuuteen, niin hieno juttu. Hyvässä blogissa on selkeä perusidea.

Tämän kuvauksen voisi periaatteessa laittaa myös blogin lähdekoodiin. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, jotta blogi sijoittuisi hyvin hakukoneella suoritetussa haussa. Googlea eivät koodiin sijoitetut metatiedot kiinnosta.

Kevyen pikku hakukoneoptimoinnin voi aloittaa vaikkapa Googlen avulla:


  • Millä hakusanalla haluaisit/oletat, että blogiisi tullaan?
  • Millaiset hakutulokset tällä/näillä hakusanoilla saat?

Blogin teemasta riippuen tässä voi tulla vastaan jos kaikenlaista suurta brändiä, ja ne kannattaa sivuuttaa, koska niiden menestys perustuu linkkien määrään. Sanoisin, että raikas vaihtoehto tässä olisi se, että otat jonkun tavalliselta vaikuttavan blogin, jota et ennalta tunne ja joka vaikuttaisi menestyvän hyvin. Joka tapauksessa valitse blogi, jonka tyylistä pidät ja jossa mielestäsi on hyvää tekstiä.

Voit tutkia valitsemaasi blogia menetelmällä nimeltä:

Density Analysis

Mene osoitteeseen:

http://tools.seobook.com/general/keyword-density/

ja kirjoita tutkittavana olevan blogin osoite kenttään.

Hakutuloksena saat tietoa siitä, mitä sanoja kyseisen suositun blogin teksteissä esiintyy, ja kaikki perustuu siis edelleen tekstin laatuun, eikä mitään varsinaista taikatemppua olla tekemässä ... Tällä tavalla saat siis tietää, mitä käsitteitä sinun blogisi kanssa samaan genreen kuuluvan suositun blogin teksteissä esiintyy.

Nyt tehtävä sinulle, oi hakukoneoptimoija:

Mieti näitä sanoja ja löytyisikö tästä sinulle uusia aiheita, joista voisit kirjoittaa?

Kysymys on siis laadullinen ja liittyy kirjoittamisen prosessin alkuvaiheeseen - sanojen esiintymistiheyksillä ei ole juuri merkitystä siinä, miten teksti menestyy hakukoneen tulosten joukossa. Ainakaan siihen keskittymällä ei kirjoiteta hyvää tekstiä ja nyt ollaankin itseasiassa vähän hakukoneoptimoinnin ulkopuolella, koska eihän kirjoittaminen ole optimointia, mutta hakukoneoptimointi perustuu hyvään tekstiin ja itse asiassa hakukoneoptimoitava teksti kannattaa kirjoittaa optimoinnin haasteet tiedostaen.

Tekstin menestymistä hakukoneiden avulla suoritetuissa hauissa auttaa se, että sama asia sanotaan mahdollisimman monella eri tavalla.

Google Adwords


Jos sinua kiinnostaa vielä, millä hakusanoilla tuon tutkinnan alla olevan blogin lukijat ovat tulleet kyseiseen blogiin, voit kirjautua Google Adwordsiin.


Sieltä työkaluista löytyy tämä Avainsanojen suunnittelija (Keyword Planner), Etsi avainsanoja.

Sivustolle kirjoitetaan siis tutkittavan blogin nimi, ja saadaan tuloksena se, millä hakusanoilla kyseisen sivuston lukijat ovat sivustolle päätyneet, kuinka monta kertaa kyseisellä hakusanalla on haettu (aikavälin voi valita itse) ja onko kyseisellä sanalla paljon kilpailua vai vähän kilpailua. Tuloksen voi tallentaa Excelinä.

Tutkimassani kirjablogissa runsaasti kilpailtuja käsitteitä olivat:
  • e-kirja
  • kirjat netistä
  • käytetyt lukiokirjat
  • omakustanne
  • kirjan julkaiseminen
  • käytetyt kirjat netistä
Kohtalainen kilpailu, paljon klikkauksia:
  • Konmari kirja

Vähän kilpailtuja ja paljon klikkauksia saaneita:
  • Harry Potter kirjat
  • elämä

Ilahduin kyllä erityisesti tuosta jälkimmäisestä löydöstä! Ihmiset etsivät paljon tekstiä aiheesta "elämä", mutta tarjolla ei ole juuri mitään. Näin nyt siis ainakin Googlen mielestä, ja Googlehan tietää meistä kaiken.

Avainsanoja käytetään linkeissä


Sen jälkeen, kun oikeat avainsanat ovat löytyneet - ne, jotka vastaavat sisältöä ja kiinnostavat lukijoita, näitä pitäisi saada linkkeihin, joita on blogin ulkopuolella. Kuinka ollakaan - Google Analytics kannustaa kommunikoimaan, siis esimerkiksi tähän tapaan:

Lukujonossa-blogista voit ottaa selvää siitä, mistä Konmari kirja kertoo.









torstai 4. toukokuuta 2017

Mietelmä tulevaisuuden digioppikirjasta

Siinä missä verkkoon kirjoitetaan nykyään hakukoneelle, digikirjassa kirjoitetaan kirjan omalle hakuominaisuudelle, jonka ominaisuudet eivät vaihtele, kuten Googlessa - kukaan ei kait tarkkaan tiedä, mitä Google ajattelee.

Digikirjassa hakuominaisuuksia päästään käyttämään siis aivan uudella tavalla - päästään käsiksi digitaalisen haun hyviin ominaisuuksiin. Digikirjan sisällöt voi hakukoneoptimoida jo käsikirjoitusvaiheessa.

Verkon teksteissä on nykyään ongelmana se, että otsikoiden tulee olla lyhyitä ja toteavia, Google kun ei ymmärrä sarkasmia tai muita heittoja. Sisällöt typistyvät.

Painetun kirjan sisältöä ei voi sellaisenaan tuottaa digikirjaksi. Painetun kirjan otsikoita ei voisi ottaa sellaisinaan, koska kirjan hakuominaisuus on käytön kannalta keskeinen ja tekstit tulee kirjoittaa sille. Tekstin pitäisi olla kokonaan toinen: tuotteet on tehtävä sisältö edellä.

Syvyys ja oivallukset tulevat digikirjaan jollain muulla tavalla kuin painettuun kirjaan.

Löysin niin hauskan jutun, että pakko jakaa se: puhuva Avatar. Ohjelmaan voi syöttää haluamansa lauseen, ja valita tyypin ja kielen, millä se luetaan. Tätä on pakko kokeilla.

Joitakin tämän kaltaisia elementtejä tulevaisuuden digikirjoissa tulee olemaan ... pistää ihan miettimään, mitä kaikkea tällä voisi toteuttaa ...

Jos haluaa kuunnella pidemmän tekstin, se onnistuu paremmin täällä. Joskaan syntetisaattori-ääni on tässä jälkimmäisessä tuota edellistä kömpelömpi.

maanantai 1. toukokuuta 2017

SUURI KARKKIPÄIVÄARVONTA

Liity blogini lukijaksi toukokuussa ja olet mukana
SUURESSA KARKKIPÄIVÄARVONNASSA!
 
Palkinto määräytyy myöhemmin tarkemmin.
 
 
 
Kuvan tein piirtämällä aluksi 0,3 tussilla vesiväripaperille ja mukana oli myös muutama värillinen tussi (kaksi vihreää ja yksi punainen). Sitten pitkästä aikaa tartuin pensseliin ja viuhdoin menemään. Välillä annoin värien kuivua kertaalleen ja jatkoin toisella kerroksella. Ah, kesäinen pyöräilyretki ja pannukahvit!

perjantai 28. huhtikuuta 2017

ARVONTA

Liity blogini lukijaksi toukokuun aikana, ja voit voittaa KARKKIPÄIVÄN tarjoilun. Paketti tulee olemaan hiano.

Blogin jäsenet ovat automaattisesti mukana arvonnassa.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Uimalla vapauteen?


Eletään vuotta 1989. Hanna ja Andreas ovat nuoria DDR:ssä. Molemmat ajautuvat vaikeuksiin. He eivät pääse opiskelemaan sitä, mitä haluaisivat. Molemmat tietävät kyllä, mitä olisivat halunneet. He ovat päätyvät töihin tehtaaseen ja työ on raskasta.

Hannalla on valtionvastainen isoisä, jolta Hanna saa kartan merestä - karttaan on merkitty vartiotornit. Se on pidettävä salassa, koska sellaista karttaa ei saa omistaa kukaan. Hanna innostuu uimisesta. Pitäisi uida 50 kilometriä, ei välttämättä sitäkään. Riittää, kun pääsee kansainvälisille vesille - ja tulee löydetyksi.

Romaanin kertoja on Hanna. Romaani rakentuu "kahdesta faasista". Nykyhetkessä Hanna ja Andreas lähtevät uimaan, ja he uivat. Kirjaimellisesti. Kättä lasketaan alas ja nostetaan ylös. Kuvataan juoksemista mereen valonheittimien välistä, sukeltamista snorkkelin varassa, kun helikopteri tulee kohti. Nämä ovat jännittäviä kohtia. Ne luovat tarinaan rytmiä.

Joka toisessa luvussa kerrotaan Hannan ja Andreaksen aiemmista vaiheista. Esimerkiksi siitä, että he koululaisina eksyvät Berliinin matkallaan väentungokseen, kun muurin toiselta puolelta kuuluu David Bowien konsertti. He eivät ymmärrä, mitä ihmiset huutavat.

Kirjan rakenne ei kanna. Toistoa on liikaa, eikä juoni kulje. Suomenkielisenä tätä ei olisi jaksanut lukea, ja sitten, kuitenkin, niin ihana kirja. Oli pakko lukea loppuun, saadakseen tietää, miten käy ja sitten loppu jää avoimeksi. Lukija kuvittelee lopun -

Politiikkaan ei juuri oteta kirjassa kantaa, niin että kirjan lopussa oleva sanasto jää tekstistä irralliseksi. Erich Honecker ja hänen vaimonsa ovat kuvia liitutaulun vieressä luokkahuoneessa.

Hannan isoisä pilkkaa kulttuuriohjelmaa - niin kuin kauneudella olisi jotain sijaa, kun kaikki on pielessä. DDR:n maisema tulee romaanissa esille tuote-merkeissä, joita siellä oli saatavilla ja tyhjissä kaupan hyllyissä. Vihannestiskillä on vain salaattia ja Hannan isoisä ei halua ostaa sitä, koska se on likaista - tarkempaa selitystä tähän ei romaanissa anneta. Hannan isoisä paheksuu sitä, kun kyseistä salaattia ostetaan paikalliseen sairaalaan - sairaalan työntekijä ostaa koko hyllyn tyhjäksi kerralla. Klassisten säveltäjien nimiä mainitaan, ja Depeche Mode.

Dorit Linke: Jenseits der Blauen Grenze, Magellan 2014 (nuortenkirja)

Kirjailijan kotisivuille pääsee tästä.
Kirja on ollut mm. "vuoden saksalainen nuortenkirja" (=oma suomennos) ehdokas vuonna 2015 ja muut kirjan ehdokkuudet sekä suositukset löytää täältä.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Kirjoittamisesta harrastuksena

 
 
 
 
 
 
 
 
Mitä kirjoittamisen harrastaminen on?
 
Tein Illustratorilla ympyrädiagrammin Tilastokeskuksen verkkosivulta löytämästäni tilastosta. Henkilöitä, jonka nimeävät kirjoittamisen harrastuksekseen on haastateltu ja heiltä on kysytty, mitä he tarkoittavat kertoessaan harrastavansa kirjoittamista.
 
 
Fiktioon lasketaan kaikki runoudesta novelleihin ja romaanimittaiseen tekstiin. Muuta kirjoittamista on esimerkiksi artikkelien kirjoittaminen.
 
Niinpä niin, vuosi 2002, sillä uusin tilasto aiheesta oli tuolta vuodelta, tuoreempaa tilastoa en tähän liittyen löytänyt...moni asia on muuttunut tietenkin, mutta se lienee pysynyt, että jokaisella harrastajalla on oma suosikkisektorinsa. Kirjeen/sähköpostin kirjoittaminen yllätti minut suosiollaan ja fiktion kirjoittaminen onkin varmaan muuttunut paljon suositummaksi nykyään.
 
Itse tuhosin vanhoja päiväkirjojani tässä muutama viikko sitten. Se tuntui olevan viisas teko. Tuntuu muuten edelleen ihan hyvältä, suosittelen. Tarvitsen tilaa uusille muistivihkoille. Niitäkin olen muuten viime aikoina repinyt kappaleiksi ja sullonut roskiin.
 
 
 
(Tuon alun kuvan tein Wordartilla. )

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Missä voi tehdä infografiikkaa ilmaiseksi?


Nicole Moslehin kirjassa Drehbuchschreiben - Das Geheimnis glaubwürdiger Charaktere und fesselnder Geschichten. (p.155) kuvataan, millainen on kaunokirjallisessa tekstissä hyvä repliikki. Piirtämäni repliikkikukan avulla voi testata repliikkien sujuvuutta omassa tekstissä.



Silloin kun ei halua maksaa Illustratorista, ja haluaa kumminkin tehdä infografiikan, on useita vaihtoehtoja, miten toimia.

Canva: sivusto yksinkertaisen grafiikan tekemistä varten esimerkiksi blogiin tai facebook-päivitykseen, jos haluaa vaikkapa lisätä kuvaan tekstiä. Sivustolla on myös ilmaisia, yksinkertaisia "infografiikkapohjia", kuten esimerkiksi tuo alun kukka, sekä taulukoita, joihin voi lisätä tekstiä ja kuvia.

Tämä on mielestäni näistä ilmaisista hauskin ja paras, esimerkiksi omia töitä ei tarvitse muuttaa julkisiksi, kun joissakin muissa sivustoissa ne olisivat automaattisesti julkisia. Canvassa voi myös jakaa tiedostoja ja työskennellä ryhmässä. 10 henkeen saakka ryhmät ovat ilmaisia.

Sivusto vaatii kirjautumisen. Ensimmäisellä kerralla katselija saa 23 sekunnin mittaisen esittelyn ohjelman toiminnasta ja se on kyllä varsin kattava tässä drag & drop -tyyppisessä ohjelmassa. Tiedosto suositellaan tulostettavaksi PNG-kuvana, mutta mahdollisia tiedostomuotoja ovat myös JPG ja PDF.

Datavisual sivustolla muistetaan mainita, että kyseessä on beeta-versio. Tällä voisi tehdä kartan, siis joko maailmankartan tai USA:n kartan, jossa valtiot erottuisivat eri väreillä tai diagrammin. Juuri nämä kartat tekevät Datavisualista juuri niin kiinnostavan.

Sivusto vaatii kirjautumisen eli salasana on tällekin luotava. Sivustolla voi katsella muiden tekemiä esityksiä ja käyttää niitä omien esitysten pohjana. Tiedostoon tulee mukaan alanurkkaan "created By datavisual".

Easel.ly täällä voi kokeilla infografiikkapohjia myös kirjautumatta, mutta jos haluaa tulostaa infografiikkansa JPG-kuvana, on kirjauduttava.

Easel.ly alkaa heti myymään lisäominaisuuksia, pikkusummalla kylläkin. Näitä ei tosin ole mikään pakko ostaa, jotta ohjelmaa voi käyttää hyvin samaan tapaan kuin tuota ensimmäistä eli Canvaa, ja sijoittaa tietoa valmiiseen infografiikkapohjaan. Valmiisiin infografiikkapohjiin voi ladata omia kuvia. Täältä tulee kyllä armoton määrä sähköpostia kirjautumisen jälkeen.

Infogra.am Tätä en voi suositella: tämäkin sivusto vaatii kirjautumisen, kuten nuo aiemmat. Ohjelmaan kirjautumisen jälkeen päätyy sivulle, jossa voi valita, mitä ostaa ja vasta tämän jälkeen pääsee valitsemaan "create for free". Tilin asetuksissa valitaan, onko kyse freelanceristä, vai yrityksen työntekijästä. Jos haluaa tallentaa työnsä yksityisesti, tulee maksaa, mutta jos julkinen URL kelpaa työn tallennukseen, voi käyttää ilmaista vaihtoehtoa. Monessakaan projektissa tuo julkisuus ei tietenkään haittaa, mutta selvästi ohjelma on tarkoitettu niille, jotka ovat valmiita maksamaan palvelusta. Tilin pystyy poistamaan helposti, jos haluaa sitä kokeilla.

Lyra: Lyralla voisi tehdä pientä maksua vastaan monimutkaisempia graafeja koodaamatta. Tätä en ole kokeillut.

Piktochart: Tämän sivulla lukee:
FEATURED AND USED BY

Featured logos
Joten tätäpä nyt tuskin pystyy olemaan suosittelematta, tosin tämä koskee nyt siis ohjelman maksullisia ominaisuuksia. Eli maksullisena tämän on pakko olla hieno.

Kirjautuminen on ilmaista, ja samalla voi valita, haluaako uutiskirjeen. Ilmaisversiona tämä ei tuo mitään lisää noihin edellä esitettyihin, täältä siis kyllä voi ladata myös ilmaiseksi infografiikkaa JPG ja PNG-muodossa verkkoresoluutiolla. Piktochart-merkki tulee kaikkiin tiedostoihin alanurkkaan mukaan. Ilmaisversiossa yksityisyys on myös tällä sivulla rajattu.


Plotly: Täällä voi tehdä graafeja ja infografiikkaa sekä kuvia sisältäviä esityksiä. Ilmaisversiossa saa yhden esityksen talletettua yksityisesti, mikä on siis enemmän kuin noissa muissa. Tätä en itse kokeillut, mutta vaikuttaisi sopivan monimutkaisenkin datan esittämiseen selkeästi.

Tableau Public ohjelmalla voi tuottaa interaktiivisia karttoja ja graafeja verkkoon, ja ideana on se, että joku toinen voi kehittää tällaista tiedostoa eteenpäin ilman ohjelmointitaitoja. Sivulla mainostetaan, että ilmaisten ohjevideoiden kesto on yhteensä yli 10 tuntia. Kaikki työt ovat siis automaattisesti muiden katseltavissa. Tästä ladataan omaan koneeseen ohjelma, ja aika nopeasti tuo latautui. Ohjelmaan pääsee sitten kätevästi, mutta tuossa kun se nyt on työpöydälläni Adobe Creative Cloudin vierellä, niin selvähän se, kumpi noista kiinnostaa enemmän.

Visme -sivustolle voi kirjautua ilmaiseksi ja siellä voi toteuttaa infografiikan, esimerkiksi useita erilaisia ilmaisia aikajana-pohjia on tarjolla. Jos haluaisi oikeasti tuottaa materiaalia veppisivulle tällä ohjelmalla, pitäisi ostaa maksullinen versio, sanoisin näin pienen tutkinnan jälkeen ja palaan ilomielin noihin kahteen tämän listan ensimmäiseen sivustoon.

Miksi sitten ihmeessä pitäisi tehdä infografiikkaa?

"Koska infografiikka auttaa kertomaan tarinoita paremmin."
Thomas Ricker
The Verge

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Meren aallot

Meren aallon muoto muuttuu, kun aalto lähestyy rantaa. Tämän voi kyllä nähdä myös maisemaa katsoessa, mutta kaavakuvissa kaikki on helpompaa.

Kävin etsimässä kirjakaupasta fysikaalisia ilmiöitä esittävää värityskirjaa, koska olisin voinut väritellä sitä yhdessä tyttöni kanssa, mutten löytänyt. Siksi piirsin oman värityskuvan, johon piilotin kaksi loogista ristiriitaa, katsotaan tajuaako tyttö.

Aaltoliikkeessä etenee energia, mutta väliaine eli tässä tapauksessa vesi ei etene. Vesimolekyylit kulkevat ellipsin muotoisilla radoilla. Pinnalla liike on tuulen suuntainen ja pohjalla vesi palaa takaisin. Aallot rauhoittuvat ulappaa kohti mentäessä.

Lapsena suuri ihmetyksen aihe oli, kun sisämaassa kasvanut tyttö pääsi meren rannalle ja sai nähdä, miten voimakkaasti aallot olivat järjestelleet merenpohjan hiekan mieleisekseen. Niitä minä en tosiaan muistanut tuohon kuvaan piirtää, vai sovitaanko, että mittakaava on nyt vain sellainen, etteivät ne näy?

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaikki rakastavat Tetristä

Kirjan kansi herättelee nostalgisia tunteita. Juuri kannen takia tartuin kirjaan, ja voitin sen siis Lovelybooks- sivuston arpajaisista. Hyvä minä! Jee!
 
Tetris-peliä ei voi olla "rakastamatta". Christian Gehlenin kirjassa Und dann kam Tetris kerrotaan, miten ensimmäisistä taloudellisesti merkittävistä peliautomaateista kehittyi pikkuhiljaa videopelejä ja tietokonepelejä. Henkilöiden ja firmojen nimiä tekstissä riittää ja varsinainen ajatus hukkuu sinne jonnekin. Japanin ja USA:n väliä lennetään, niin kuin nyt kuvitella saattaa, kun on Nintendon historiasta kyse.
 
Venäläisen matemaatikon kehittämä Tetris erottui muista peleistä, koska se ei ole aggressiivinen. Pelaajat eivät taistele, eivät edes maan ulkopuolisia vastustajia vastaan, kuten joissakin peleissä on pyritty oikeuttamaan räiskintää. Ettei nyt sentään toisia ihmisiä ammuttaisi. Kirjassa kerrotaan myös ratkaisusta, jossa liian väkivaltaiseksi äityneen pelin loppuratkaisussa ei räjähdäkään, vaan tulee vaan teksti "LOPPU".
 
Kirjassa esitetään väite: tietokonepelit ovat taidetta. Kirjoittajan mukaan videopelejä arvostetaan nykyään taidemuotona. Ovathan menestyspelit aina omana aikanaan innovatiivisia, luovia ja omaperäisiä, eivät ne muuten pärjäisi. Kyllä pelissä pitää olla riittävästi tunnettavuutta mukana myös, jotta se saadaan myytyä, sen täytyy muistuttaa riittävästi jotain toista, suosittua peliä. Lisäksi pelit provosoivat ja herättävät ajatuksia sekä tunteita puolesta ja vastaan.
 
Itse mietin lukiessani sitä, miksi olisi tärkeää, että videopelit hyväksyttäisiin taidelajina? Varmaan silloin vuoropuhelu eri taidemuotojen välillä olisi mahdollista, ja videopelit vaikuttaisivat muiden taidemuotojen kehitykseen.
 
Tetris on yksi maailman tunnetuimmista peleistä. Sitä pelatakseen ei tarvitse oppia mitään, koska peliin pääsee käsiksi täysin intuitiivisesti. Voisiko tämä olla hyvä periaate ohjaamaan taiteen kehitystä tulevaisuudessa?
 
Kirjasta löytyi monia mielenkiintoisia juttuja, joita en ennalta tiennyt. Siellä siteerataan Wall Street Journalia, jonka mukaan vuonna 2014 syyskuussa Hollywoodissa on harkittu Tetris-science-fiction -elokuvan tekemistä. Hii, millainen se olisi ollut?
 
 
 
 

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sarjakuva-Finlandia 2017 ehdokas: Ajan kanssa

Sarjakuvateos Ajan kanssa - Kesäni Marcel Proustin seurassa leikkii draaman yleisesti tunnettujen ja siksi totuuksina otettujen lakien kanssa.

Alkupuolella päähenkilön setä kuolee. Siinä vaiheessa hänestä ei tiedetä muuta kuin graafisin keinoin piirretty poikkeama tavallisesta - jätän tarkoituksella kertomatta, miksi yrittäisin selittää tekstiä tyhjäksi, mutta päähenkilön poikkeuksellisessa ulkonäössä on jotain proustilaista.

Itse en ole lukenut kaikkia kymmentä Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksen suomenkielistä nidettä. Vain kuusi niistä ja selitys on inhimillisen proustilainen. Kustantamon työntekijänä saan kirjoja joululahjaksi, ja saan valita itse nuo kirjat kirjakaupasta. Luulin, että minulla on aikaa. Ja proustilaisittain säännöstelin lukemista siten, että otin vain yhden kirjan vuodessa. Näin joululahjarahat riittivät myös lahjakirjoihin. Ja nyt kävi näin, ettei niitä enää sitten olekaan näitä Kadonneita aikoja kirjakaupassamme olemassa ja juuri ne olin kyllä tarkoittanut itselleni kerätä kaikki ja lukea joululoman luppoaikana Fazerin tummanruskeasta konvehtirasiasta makupaloja imeksien. Ja tuo pieni yksinkertainen teko, empiminen kirjahyllyn edessä ja harkinta, perheenjäsenten ja muiden lahjalistalla olevien henkilöiden läpikäynti ja heidän toivomustensa arviointi teki minusta kuin hahmon Proustin kirjassa, ja jos olisin kirjallinen hahmo, enkä lihaa ja luuta, minut olisi tuossa teossa ja sen yksityiskohtaisessa havainnossa seikkaperäisesti määritelty ja kaikki lukijat tuntisivat minut yksityiskohtaisesti.

Palatakseni tuohon toiseen kappaleeseen: ei siis näin, ei tule laittaa ongelmiin sellaista henkilöä, jota lukija ei vielä tunne ja jonka kärsimykset eivät siis merkitse lukijalle mitään. Henkilön olisi pitänyt ensiksi voittaa lukija puoleensa.

Itse sain aiemmin palautetta tekstistäni, jossa isoisä kuoli, että miten se nyt noin merkittävä asia voi olla. Lukija ei kokenut rakentamaani asetelmaa uskottavaksi - ja tässä kuolee setä, mitä en voi olla vertaamatta aiemmin saamaani palautteeseen ja varmasti oikeassa elämässä kuolema on aina merkittävä, mutta miten sen välittää merkittävänä paperilla. Lukija tarvitsee taustatietoa, mutta silloin tekstin rytmi hajoaa tai jopa katoaa, mutta tässä teoksessa, jonka nimi on otsikkona, tarkoitus on laittaa Proustin teosta lukevan henkilön elämä vastatusten Proustin tekstin kanssa ja teoksen alkupuolella sanotaan, että teos, jota luetaan, on kaikukoppa ja lukijat ovat kieliä, tämä on itse asiassa siteeraus Ville Hännisen teokseen kirjoittamista alkusanoista ja hän myös nimittää itseään pateetikoksi siinä, kun jotkut kuvailevat itseään mielihyvin sanomalla olevansa maistereita tai muuta sellaista. "Oppinutta".

Parhaaksi anniksi jää kuvitus, minun lukukokemuksessani nimittäin. Kuvat ovat jännittäviä. Ihmisiä on esitetty ääriviivojen avulla, ja se tuo tekstiin eksistentiaalista ulottuvuutta, herättää henkilökohtaisuuksia. Kuvissa on tilaa ja valoa, teoksen maailmassa yllättävyyttä. Lemmikkinä Muussi niminen hirvi? Naapurina Milo, astrofysiikan professori? Teksti tuntuu ikään kuin sanovan, että elämä koostuu sattumista. Teoksen kantavaksi ajatukseksi muodostui minulle: en antaisi menneisyyden määritellä tulevaa. Ja tämähän on järkevää, vain tämä on järkevää, jos elämä koostuu sattuman sanelemista tapahtumista.

Madeleine-leivos haaste on edelleen olemassa. Tarkoitan tällä sitä, että olen päättänyt vielä jonain päivänä leipoa madeleineja. Jos jollakulla on resepti, sen saa pistää mulle vaikka tuohon kommenttilootaan alla. Madeleinet ovat kyllä esillä, kirjan takakannen sisäpuolella, mutta resepti on näissä suomalaisolosuhteissa varsin kryptinen, tosin selkeämpi kuin noissa itse Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksissa.

Petteri Kantola: Ajan kanssa (2016, Suuri kurpitsa)

Teos on Sarjakuva-Finlandia ehdokas, ja palkinto jaetaan siis 17.3. Kaikki ehdokkaat ovat täällä.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Huippuihana lasten lintukirja!




Lasten lintukirja on ihana. Materiaali on kestävää, kiiltäväpintaista pahvia. Kirja kestää käyttöä ja äänimekanismi on myös kestänyt meillä käytössä jo n. 1,5 vuotta. Paristot kirjaan voi vaihtaa, ja ne ovat pientä käyttäjää ajatellen turvallisesti ruuvin takana.

Kirjaan on koottu  keskeisimmät linnut. Sen avulla voi opetella tunnistamaan 30 linnun äänet, ja kuvia kirjassa on useammista linnuista.

Tässä kirjassa taitto tukee ääniä. Linnut on ryhmitelty asuinympäristönsä mukaan. Yhdellä aukeamalla ovat esim. peltojen linnut peltomaiseman päällä. Joidenkin kirjojen kanssa on tullut sellainen olo, että olisin halunnut vain ne lintujen äänet, mutta tämä on hyvä kokonaisuus. Kotimaisuus tulee hyvällä tavalla läpi: tässä on kokonaisuus, jossa on vain se kaikkein olennaisin. Kustakin linnusta on kahden lauseen mittainen teksti. Nämä eivät ole tikkukirjaimilla, eli pitää osata lukea "tekstausta" ennen kuin noita voi lukea, mutta eskarissahan nuo jo opetetaan.

Kertakaikkiaan ihastuttava kirja! Tästä on ollut meille paljon iloa. Suosittelen!

Äänenvoimakkuuden säätöä kirjassa ei tarvita, koska äänien kovuus on aina tuntunut sopivalta. Kuulokeliitäntää kirjassa ei ole, ja sitäkään emme ole tässä tarvinneet. Kirja on isokokoinen, eli ei tätä käsilaukussa mukana kuljeteta.

Pertti Koskimies: LAULAVA KIRJA, LASTEN LINTUKIJA kids.fi

tiistai 14. helmikuuta 2017

Kamala, kamalin, Henry Crawford

Nobody likes Henry Crawford, yet he's not a character of only one feature.

Eilisessä postauksessa tämä jäi kesken, ja tulin piirtäneeksi liian kiltin Henry Crawfordin. Tämä on enemmän häiriintynyt. Hänellä on häijy katse. Huomaa, millainen yöpaita hänellä on. Suun asento on sellainen, että hän suunnittelee jotain.

maanantai 13. helmikuuta 2017

Kamala Henry Crawford

Henry Crawford on vastenmielinen tyyppi. Tässä hän on paljastettuaan siskolleen aikovansa kosia Fannya. Hän kokee olevansa niin paljon parempi Fannylle, ettei hänen tarvitse miettiä Fannyn vastausta. Ainoa miete vain, jonka hän siskolleen asiaan liittyen esittää, on kysymys siitä, mitä muut sanovat, kun hän nyt tällä lailla on päättänyt ottaa Fannyn.
 
Piirsin Henry Crawfordin, mutta taisi tulla liian kiltti. Toivottavasti huomenna pystyn postaamaan häijymmän ihmisen. Miltä näyttää todella ilkeä ihminen?
 
Tuo sisko-Crawford taitaa vähän kauhistua veljensä ratkaisua. Kuvassa hänen ensireaktionsa.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Austen goes manga

 
Mary kuolee. Kuolinvuoteellaan hän lupaa omistamansa hopeaveitsen lahjaksi siskolleen Susanille. Hän oli niin kiintynyt veitseen, että hän piti sitä sänkynsä vierellä koko sairautensa ajan.
 
Mary puolestaan sai veitsen aikoinaan kummitädiltään, Mrs Admiral Maxwellilta vain kuusi viikkoa hänen kuolemaansa ennen.
 
Äiti säilyttää Susanin veistä. Betsey-sisko ottaa sen luvatta, ja siskoksille tulee riitaa siitä, kumpi veitsen saa. Äiti asettuu pikkuisen Betseyn puolelle. (Volume three, Chapter seven)
 
Tiedän kyllä, että hopeaveitsiä annettiin tuohon aikaan lahjaksi kirjeiden avaamista varten, tai sivujen repimiseksi irti toisistaan, siihen aikaan kun kirjat tulivat painosta sivut kiinni toisissaan. Toisaalta myös hedelmänkuorimaveitsiä on varmaan ollut. Toisaalta veitsi antaa mahdollisuuden kuvitella Austenin tarinaa uuteen genreen eli manga-tarinaksi. Siksi piirsin sellaisen. Kuollut Mary on valokuvassa, eikä hän pidä siskosten riidasta.
 
Veitsi esiintyy myös muissa Austenin teksteissä. Se ei ole kuitenkaan helppo esine, ja sen valitseminen tähän merkitykseen tarkoittaa siis jotain. Toisessa Austenin teoksessa romaanihenkilö luonnehtii veistä sopimattomaksi lahjaksi lapselle. Mitä se toki on, paitsi manga-kertomuksessa, jossa se on ainoa hyvä lahja.
 
Mansfield Parkissa viehättää myös se, että siinä 5-vuotias Betsy saa merkittävän roolin. Hän ei lausu mitään avainvuorosanoja, mutta toimii. Aivan niin kuin 5-vuotiaan voi olettaa tekevän.
 
 
 
Susanin veitsi löytyy fiktiivisten esineiden verkkomuseosta. Se on siellä tosin vain karkeana luonnoksena. Museo itsessään on aika hieno, ja sinne pääsee täältä.
 
Jane Austen -yhdistyksiä verkko on täynnä, mutta jos haluaa liittyä ilmaiseen, ja vieläpä sellaiseen jossa saa viikottaisen Jane Austin -aiheisen kysymyksen, niin sitten tänne.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Lauseet tekevät tarinan



Mansfield Parkia lukiessa mietin sitä, miten yksittäinen lause vastaa kokonaisuutta. Kokonaisuudessa Mansfield Parkin idea tiivistynee ajatukseen siitä, että ihmisestä tulee onnellinen, kun hän osaa asettaa toiveensa sopivan kokoisiksi. Toivomalla mahdollisia asioita voi saavuttaa sen, mitä haluaa.
Ajatus on toisaalta lämmin, ja elämänmyönteinen. Varmaan hyvän elämän edellytyksenä ovat hyvät tavoitteet.
 
Toisaalta ajatus on myös äärimmäisen julma. Miksi joidenkin pitäisi tyytyä lähtökohtaisesti vähempään?
 
Myös yksittäisen lauseen tasolla teksti on täynnä lauseita, jotka voi tulkita kahdella eri tavalla. Fanny muuttaa lapsena asumaan sukulaistensa luokse, koska hänen omilla vanhemmillaan ei ole mahdollisuutta elättää niin monta lasta. Matka on pitkä, ja ensimmäisenä iltana Fanny purskahtaa itkuun illallisella uuden perheen kanssa.
 
..., sleep seeming to be her likeliest friend, ...
 
Toisaalta niin kohtuullista: tietysti pienen tytön pitää päästä nukkumaan, koska häntä väsyttää. Toisaalta kuitenkin äärimmäisen julmaa myös, jos ei olisikaan muuta kuin vain uni.
 
Yksittäiset lauseet rakentavat samaa todellisuutta kuin tekstin muodostama kokonaisuus. Jännite kahden merkityksen välillä ei ratkea Mansfield Parkia lukiessa. Arvoitukseksi jää, mitä teksti varsinaisesti tahtoo sanoa. Ehkä olennaisempaa onkin, millaisen todellisuuden minä lukijana tahdoin löytää, ja löysin.

perjantai 10. helmikuuta 2017

Kirjani on kirjastossa!




Hän on varmaankin nyt kuollut. Kirjakaupasta häntä ainakaan ei enää löydä. Kirjastosta hänet vielä voi napata täältä. Joissakin muissa kirjastoissa hän on myös. Kolmas kappalekin Selloon on tilattu, elokuussa. On tainnut käydä niin, ettei sitä olla pystytty kirjastolle toimittamaan.

Ennen syntymistään hän vietti kanssani moninaisia iltoja. Oli vaiheita ja onnistumisia. Ei se mikään syöksysynnytys ollut, mutta minähän synnytän täydellisiä vauvoja.

Eilen sain kustantajalta, Bookhouselta, viestin että joo. Saan tehdä tekstille mitä haluan. Kustannussopimus ei ole enää voimassa.

Tänään seisoin pihalla auringossa. Mulla oli aurinkolasit, hankikanto, talvilenkkarit ja iloista seuraa. Voisiko olla paremmin?

Viikonloppuna en tee luumutäytekakkua, kuten vanhan ajan hautajaisissa. Teemme kahden suklaan mustikkamuffinsseja ystävänpäivän kunniaksi, ja tiedän kyllä, että pitäisi puhua muffineista. Tuo muffinssi on vain käännösvirhe. Suomeksi pitäisi oikeasti sanoa, että muffini. Mutta minä sanon, että muffinssi, koska se on oikeasti paljon parempi sana ja jos tarkkoja ollaan, niin kuinka moni asia kielessä onkaan virheen kautta juuri niin kuin on. Ihmisten pitää osata tehdä virheitä, se on tärkeä taito.

torstai 2. helmikuuta 2017

Fanny goes Paint.net


This broken manga girl is Fanny, and she doesn't believe they (Edmund and M. Crawford) had yet rehearsed it even in private. (Volume 1 Chapter 18)





Hahmottelin lyijykynällä, piirsin tussilla, skannasin hiiriskannerilla, ja väritin Paint.netillä.

Paint.netin käyttöön hommasin oppaan, vaikka sitähän oppii ihan hyvin käyttämään ilmankin. Kirjassa on aiheen perussanastoa. Esimerkit ovat outoja, mutta layereiden käyttö on esitetty selkeästi. Myös JPEG-kuvaformaatin erikoisuudet on esitetty.

 
Paintin huono puoli on siinä, että layereilla varustettu kuva on talletettava .pdn -tyyppisenä tiedostona eli niitä ei voi muilla ohjelmilla avata. Paint.netillä voi tallentaa kuvan myös tavallisimpiin tiedostomuotoihin, mutta silloin eri tasot liittyvät yhteen.
 
Paintin hyvä puoli on se, että se pelaa yhteen Wacomin piirtopöydän kanssa. Sain sellaisen joululahjaksi, ja latasin valmistajan sivuilta piirustusohjelman, jossa kuvat voi tallentaa vain yhteen, kyseisen ohjelman omaan formaattiin. Tähän mennessä en ole laittanut sillä piirrettyjä kuvia tänne blogiin ...

perjantai 27. tammikuuta 2017

Snapsilasin vaihtoehtoinen käyttö lapsiperheessä



Tomaattiketsuppia ja mustaapippuria, ja sitten dipataan ranskanperunaa. Helppo ja hauska perjantai-illan kevennys, halpakin vielä kuin mikä.

Kirjoitin, ja lähetin luettavaksi. Kommentit on luvattu tammikuun loppuun mennessä, joten odotan. Ja käytän snapsilasia vaihtoehtoisella tavalla.

Vielä ei voi itse lukea sitä, mitä on tullut kirjoitettua. Mutta kaikkea muuta sitten voikin tehdä. Minulla on myös toinen vaihtoehtoinen käyttötapa snapsilasille mielessä  ...

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Sananvapaus ei ole räkyttämisen "vapautta"

Tästä kirjasta elämään jäänyt ajatus tuli sovitettua mukavasti tuohon otsikkoon. Sananvapaudessa kyse on enemmän vapaudesta kuin siitä sanasta: ihmisen oikeudesta elää ja toteuttaa itseään.

Zwillinginiä mukaillen sanavapauden oikea käsittäminen lähtee siitä, että on ymmärtänyt vapauden oikein. Kirjassa pyritään tietoisesti liikkumaan epäakateemisissa maisemissa, mutta nostetaan kuitenkin esille vapaudelle eri aikoina annettuja määritelmiä. Myös ideologian määritelmät ovat muuttuneet eri aikoina.

Kirjassa nostetaan esille tilanteita Euroopasta ennen ja nyt, joissa ihmisten vapaus on kärsinyt, kuten myös Böhmermannin tapaus (satiirikko, joka herjasi Turkin presidenttiä). Kirjassa mainitaan myös AfD-puolueen hullut (oikeistolainen, nationalismista syytetty puolue).

Kirjoittajan omat, ja hänen puolalaissyntyisen vaimonsa, elämäntarinat jäävät varjoon. Mikä on kirjoittajan oma suhde sananvapauteen/vapauteen? Puolan tilanne mainitaan, mutta siitä ei tämän tekstin perusteella saa käsitystä. Kirja on ajankohtainen ja keski-eurooppalainen.

Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että varsinainen syvyys jää kirjan ulkopuolelle ja henkilökohtaisen eli sen pienemmän kautta olisi päässyt isompaan, merkittävämpään lopputulokseen.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lintukirjat, osa 2: Lintu ja ääni (+cd)



Tässäpä vasta hieno lintujen äänikirja onkin. Äänitteet ovat aivan omaa luokkaansa. Itse äänittämisestä olisin lukenut mielelläni enemmän. Nyt siitä kerrotaan vain, että stereoparimikrofoneilla on tehty ja keinopääasetelmaa käytetty. Kustakin äänitteestä on kerrottu aika, missä se on äänitetty ja paikka.

Lintuja on mukana 75, ja äänitteen kokonaiskesto on 79´42´´. Äänite on siis laadukas, ja sitä on kiva kuunnella.

Lintujen nimiä ei äänitteessä lueta, vaan ne löytyvät kirjan listasta. Sitä ei siis ole esim. kirjoitettu itse levyn päälle.

Luettelo sopii kivasti yhdelle aukeamalle ja on siten helppokäyttöinen, mutta jos tallentaa CD:n ja kuuntelee sitä kännykästä työmatkalla, ei siis ole tietoa lintujen nimistä, jos ei pidä kirjaa mukana. Toisaalta äänite kyllä toimii ilman tätä.

Kirjan avulla pääsee kyllä hyvin sisälle suomalaiseen lintujen äänimaailmaan, koska siihen on koottu yleisimmät lintumme. Tämän takia tätä kirjaa voi suositella myös aloittelijoille.

Kullakin linnulla on oma esittelynsä, josta löytyy mm. levinneisyyskartta. Kustakin linnusta on kuvaileva teksti, joissa lähdetään, kuten muissakin lukemissani lintukirjoissa siitä, ettei lukija tiedä aiheesta etukäteen mitään. Uutta suuntaa on etsitty ottamalla mukaan runoja, joissa linnut esiintyvät. Esimerkiksi västäräkistä mainitaan, että se on mukana tuutulaulussa : ... väsy väsy västäräkki. Västäräkistä kerrotaan myös, että sen on perinteisesti ajateltu olevan hyvän huomenen toivottaja ja tuovan mukanaan hyvää onnea.

Valokuvat ovat hienoja, ja kuvaajat lueteltu kirjassa. Kirjan toisessa, uudistetussa painoksessa Isokuovin (kuovi) kuvaus on eksynyt väärään paikkaan, mikä vaikeuttaa kirjan käyttöä, jos haluaa lukea lintujen kuvauksia äänitteen kanssa, joten kannattaa siis etsiä kolmatta painosta ...(en tiedä, onko vielä tarjolla).

Tästä kirjasta allin ja haahkan voi oikeasti oppia tunnistamaan, lintukirjasarjani ensimmäisessä kirjassa nämä olivat yhdessä, samaan aikaan äänessä. Ylipäätään se, että äänitteet ovat hieman pidempiä, auttaa äänien opettelemisessa.

Lintukirjasarjani ensimmäinen osa on luettavissa täällä.

torstai 12. tammikuuta 2017

Kaupungeissa luetaan lyhyitä tarinoita: BOOKSNACKS



Booksnacks.de -sivustolle voi liittyä ilmaiseksi, ja sieltä saa joka sunnuntai pienen ilmaisen tarinan sähköpostiinsa. Tarinat ovat ilmaisia seuraavan 24 tunnin ajan. Tiedoston saa ePub tai Mobi-muodossa. Erillistä lukulaitetta ei siis välttämättä tarvita, vaan esim. pc:lle voi ladata ilmaisen Adobe Digital Editions 3.0 ohjelman, jolla saa pc:lle ihan kivan kirjahyllyn, jos osaa/oppii lukemaan sähkökirjoja pc:ltä. Voi tietysti myös käyttää kännykkää.

Lisäksi sivulta voi myös pienellä rahalla ostaa tarinoita. Näistä voi halutessaan lukea ilmaiseksi otteita mm. Google Playn kautta. Näyttävät olevan myös Amazonissa.

Sivusto selittää syytään olemassaoloon sillä, että se iskee siihen tyhjyyteen, mikä kaupungissa asuessa toisinaan on paikan A ja B välillä. Voi lukea tarinan. Ei tarvitse istua toimettomana. Tai ajatella omiaan? Sivusto rekrytoi myös kirjailijoita, siellä on käsikirjoituksenlähetysautomaatti. Niille, jotka ajattelevat saksaksi. Min 2 sivua ja max 100. Pitäisi kuitenkin selittää tuota olemassaoloa sillä, että on tarina kerrottavana.

Olen ihastunut Booksnacksin ideaan, mutten ihan kaikkiin tarinoihin kylläkään. Tarinan pituudesta ei saa oikeaa kuvaa välttämättä sen sivustolla esitetyn sivumäärän mukaan, koska kirjan mukana tulee kirjailijan kuvaus ja näyte jostain toisesta tekstistä. Se nyt ei välttämättä haittaa, paitsi kun 24 sivuisessa kirjassa otsikkotarinan pituus on 4 sivua ... Ei se prosenttiluku kaikissa noin huono ole. Varmaan minulla taas ensi sunnuntaina on Booksnacks-hetki.