lauantai 18. maaliskuuta 2017

Meren aallot

Meren aallon muoto muuttuu, kun aalto lähestyy rantaa. Tämän voi kyllä nähdä myös maisemaa katsoessa, mutta kaavakuvissa kaikki on helpompaa.

Kävin etsimässä kirjakaupasta fysikaalisia ilmiöitä esittävää värityskirjaa, koska olisin voinut väritellä sitä yhdessä tyttöni kanssa, mutten löytänyt. Siksi piirsin oman värityskuvan, johon piilotin kaksi loogista ristiriitaa, katsotaan tajuaako tyttö.

Aaltoliikkeessä etenee energia, mutta väliaine eli tässä tapauksessa vesi ei etene. Vesimolekyylit kulkevat ellipsin muotoisilla radoilla. Pinnalla liike on tuulen suuntainen ja pohjalla vesi palaa takaisin. Aallot rauhoittuvat ulappaa kohti mentäessä.

Lapsena suuri ihmetyksen aihe oli, kun sisämaassa kasvanut tyttö pääsi meren rannalle ja sai nähdä, miten voimakkaasti aallot olivat järjestelleet merenpohjan hiekan mieleisekseen. Niitä minä en tosiaan muistanut tuohon kuvaan piirtää, vai sovitaanko, että mittakaava on nyt vain sellainen, etteivät ne näy?

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kaikki rakastavat Tetristä

Kirjan kansi herättelee nostalgisia tunteita. Juuri kannen takia tartuin kirjaan, ja voitin sen siis Lovelybooks- sivuston arpajaisista. Hyvä minä! Jee!
 
Tetris-peliä ei voi olla "rakastamatta". Christian Gehlenin kirjassa Und dann kam Tetris kerrotaan, miten ensimmäisistä taloudellisesti merkittävistä peliautomaateista kehittyi pikkuhiljaa videopelejä ja tietokonepelejä. Henkilöiden ja firmojen nimiä tekstissä riittää ja varsinainen ajatus hukkuu sinne jonnekin. Japanin ja USA:n väliä lennetään, niin kuin nyt kuvitella saattaa, kun on Nintendon historiasta kyse.
 
Venäläisen matemaatikon kehittämä Tetris erottui muista peleistä, koska se ei ole aggressiivinen. Pelaajat eivät taistele, eivät edes maan ulkopuolisia vastustajia vastaan, kuten joissakin peleissä on pyritty oikeuttamaan räiskintää. Ettei nyt sentään toisia ihmisiä ammuttaisi. Kirjassa kerrotaan myös ratkaisusta, jossa liian väkivaltaiseksi äityneen pelin loppuratkaisussa ei räjähdäkään, vaan tulee vaan teksti "LOPPU".
 
Kirjassa esitetään väite: tietokonepelit ovat taidetta. Kirjoittajan mukaan videopelejä arvostetaan nykyään taidemuotona. Ovathan menestyspelit aina omana aikanaan innovatiivisia, luovia ja omaperäisiä, eivät ne muuten pärjäisi. Kyllä pelissä pitää olla riittävästi tunnettavuutta mukana myös, jotta se saadaan myytyä, sen täytyy muistuttaa riittävästi jotain toista, suosittua peliä. Lisäksi pelit provosoivat ja herättävät ajatuksia sekä tunteita puolesta ja vastaan.
 
Itse mietin lukiessani sitä, miksi olisi tärkeää, että videopelit hyväksyttäisiin taidelajina? Varmaan silloin vuoropuhelu eri taidemuotojen välillä olisi mahdollista, ja videopelit vaikuttaisivat muiden taidemuotojen kehitykseen.
 
Tetris on yksi maailman tunnetuimmista peleistä. Sitä pelatakseen ei tarvitse oppia mitään, koska peliin pääsee käsiksi täysin intuitiivisesti. Voisiko tämä olla hyvä periaate ohjaamaan taiteen kehitystä tulevaisuudessa?
 
Kirjasta löytyi monia mielenkiintoisia juttuja, joita en ennalta tiennyt. Siellä siteerataan Wall Street Journalia, jonka mukaan vuonna 2014 syyskuussa Hollywoodissa on harkittu Tetris-science-fiction -elokuvan tekemistä. Hii, millainen se olisi ollut?